Prinsessa Ruususen tarina

Prinsessa Ruususen tarina
31.5.2011

Vanhoissa saduissa on hyviä haltijattareja, jotka taikasauvan heilautuksellaan taikovat tarinaan onnellisen lopun.

  Olipa kerran kauan sitten kuningas ja kuningatar. Joka päivä he sanoivat toisilleen: "Voi, jospa meillä olisi lapsi!" Sattuipa sitten kerran, kun kuningatar oli uimassa että sammakko hyppäsi vedestä maalle ja sanoi hänelle: "Toiveesi toteutuu. Ennen kuin vuosi on kulunut umpeen, sinulle syntyy tytär."  Niin tapahtui ja kuningatar sai tyttären, joka oli niin kaunis, että kuninkaan ilolla ei ollut mitään rajoja. Hän järjesti komean juhlan ja kutsui sukulaisia, ystäviä ja tuttavia, ja heidän lisäkseen myös haltijattaria, jotta he antaisivat lahjojaan -  onnea ja menestystä prinsessalle.

Kuninkaan valtakunnassa oli kolmetoista haltijatarta. Kuninkaalla oli vain kaksitoista kultalautasta, joilta haltijattarien oli määrä syödä, joten yksi haltijatar jätettiin kutsumatta. Juhlasta tuli todella komea! Haltijattaret antoivat prinsessalle mitä ihanimpia lahjoja.  Ensimmäinen haltijatar antoi hänelle hyvyyttä, toinen kauneutta, kolmas rikkautta ja niin edelleen kaikkea, mitä ihminen vain saattoi itselleen toivoa.

Kun kaikki yksitoista haltijatarta oli antanut lahjansa, astui yhtäkkiä kolmastoista haltijatar juhlasaliin. Hän halusi kostaa, koska häntä ei ollut kutsuttu juhliin ja sanoi: Kuninkaan tytär pistää viisitoistavuotiaana värttinällä sormeensa ja vajoaa kuolleena maahan." Kaikki kauhistuivat sen kuultuaan. Mutta silloin astui esiin kahdestoista haltijatar, joka ei vielä ollut antanut lahjaansa. Hän ei voinut perua haltijattaren ennustusta, mutta hän saattoi muuttaa sitä. Hän sanoi: "Kuninkaan tytär ei kuole, vaan vaipuu ainoastaan syvään, satavuotiseen uneen."

Ja niin kävi, että prinsessa 15-vuotispäivänään  pisti sormellaan värttinään ja vaipui syvään uneen, kuten koko hoviväki. Linnan ympärille alkoi kasvaa orjantappurapensasta, kohoten yhä korkeammalle  ja lopulta se peitti linnan.
Kansan parissa kerrottiin tarinaa kauniista Ruususesta. 
Aika ajoin saapui paikalle kuninkaan poikia, jotka yrittivät tunkeutua linnaan, mutta takertuivat orjantappuroihin ja saivat surmansa. Sitten saapui nuori kuninkaan poika ja sanoi: "Minä en pelkää! Minä haluan raivata tieni linnaan ja nähdä kauniin Ruususen!" Vanhus linnan portilla yritti estää, mutta nuorukainen ei kuunnellut. Nyt oli kulunut sata vuotta,  ja kun kuninkaan poika lähestyi pensaikkoa, siinä ei ollutkaan enää teräviä okaita, vaan suuria, kauniita kukkia, jotka taipuivat ja päästivät prinssin  menemään ilman naarmuakaan... 

Prinsessa Ruususen tarina oli mielisatuni lapsuudessa. Hyvin luetun näköinen kirja on minulla vieläkin  tallessa. Rakastin tätä satua, sen kiehtovia käänteitä, jännitystä, mutta ennenkaikkea tarinan onnellista loppua.

Hyvä tarina sisältää  monenlaisia käänteitä -  jännitystä, ikäviä kokemuksia, yllätyksiä, jonkin opetuksen,  tunteita -  Ja vie mennessään.   

On kiehtovaa ajatella oman elämänsä tarinaa. - Juuri nyt olen omalla matkallani tietyssä etapissa.
Voin  katsella elämääni  taaksepäin ja muistella aikaa lapsuuden ja nuoruuden, aikaa kohti aikuisuutta tai aikuisena. Keitä oli ympärillä ja mitä he merkitsivät minulle. Miettiä, mitkä asiat olivat minulle tärkeitä.

Ajattelen, että kun keskustelemme elämästä ja elämäntarinastamme ei ole yhdentekevää, millaista ilmaisua käytämme kuvatessamme elämän kulkua. Puhummeko kohtalosta, tai sallimuksesta tai  ihmisen osuudesta.
Minä huomaan puhuvani johdatuksesta. Katsellessani elämääni taaksepäin tai eteenpäin, minua puhuttelee Jumalan osuus elämässäni. Tärkeää on ollut myös huomata, millä tavoin Jumala on ollut kaikissa elämänvaiheissa läsnä.

On olemassa suurin Tarinan Kertoja ja suurin Tarina. Raamatussa, Psalmissa kerrotaan: "Sinä olet luonut minut sisintäni myöten, äitini  kohdussa olet minut punonut. Minä olen ihme, suuri ihme ja kiitän sinua siitä. Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani, sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu. Ennenkuin olin elänyt päivääkään, olivat kaikki päiväni jo luodut." Psalmi 139:13,14,16.

Meillä on tämä päivä. Tänään on näin. Tulevaisuudesta emme tiedä. Huominen on meiltä salattu, vaikka emme sitä suunnitelmien keskellä aina huomaakaan. Ajan virrassa saa luottaa siihen, että niin tämä päivä kuin tulevaisuuskin on Jumalan.  ~Aika virtaa, sana kantaa; Marjaana Kanerva ~

Arjen aurinkoa

Elämä on lahjaa             
29.5.2011

Tarina kertoo kuninkaasta, jolle Jumala antoi mahdollisuuden pyytää itselleen, mitä hän ikinä halusi. "Anna  minulle viisautta ja taitoa oikealla tavalla johtaa tätä kansaa", kuningas pyysi.
Jumala sanoi hänelle: "Koska et pyydä rikkautta, omaisuutta ja  kunniaa, tai vihollistesi kuolemaa, etkä itsellesi pitkää ikää, vaan toivot viisautta ja taitoa osataksesi hallita kansaani, jonka kuninkaaksi olen sinut asettanut, niin minä annan sinulle viisautta ja taitoa ja vielä sen lisäksi minä annan sinulle..."

Elämä on viisaan ja taidollisen ohjaamisen arvoinen asia. Olemme oikealla tiellä, kun pyydämme viisautta ja taitoa elää niin kuin Luojamme on tarkoittanut, sillä elämä on aina Jumalan lahjaa. 
Jokainen elämämme hetki on ainutlaatuinen ja mittaamattoman arvokas täynnä monia mahdollisuuksia. Useita elämämme tärkeimpiä asioita pidämme itsestään selvinä; rakkaita lähimmäisiä, terveyttä, toimeentuloa...

Kuljen lehmuspuiden ympäröivää katua pitkin ja katselen luonnon kauneutta.  Nostan kasvoni kohti aurinkoa ja nautin sen suomasta lämmöstä. Katsellessani luonnon kauneutta tunnen sydämessäni kiitollisuutta siitä kuinka paljon elämässä on ilon aiheita. Näen kauneutta, mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja - uusia polkuja. 
Elämä on kuljettanut omia polkujaan joskus aurinkokukkuloille ja joskus taas luopumisen laaksoihin. Elämä ei ole täydellistä silloinkaan, vaikka se olisi hyvää elämää. Keskeneräisyyteen tulee vain suostua - niin élämän kulussa kuin omassa matkanteossakin.

Elämä muistuttaa kirjaa

Ajattelematon selailee sitä

pintapuolisesti,                                  

mutta viisas lukee harkiten,
sillä hän tietää,
että sen voi lukea
ainoastaan yhden kerran. ~Jean Paul~

Välillä aurinko paistaa täydeltä terältään, välillä pilvet varjostavat auringon säteitä. Usein toivommekin, että aurinko tulisi taas pian esiin valaisten valollaan ja tuoden lämpöään.  

  Auringon paiste löytyy usein arjesta itsestään ~ 
sen pienistä iloista ja suurista oivalluksista.

Vain sydämellä näkee hyvin

Rakkaus on avain
18.5.2011

Erään tarinan mukaan kerrottuna Jumala osoitti ihmisiä, jotka oli luonut maan päälle ja joille hän oli antanut lahjaki Järjen. "Minä annan heille vielä yhden lahjan", Jumala lupasi. "Sen he saavat sitten, kun minä en ole enää maan päällä."

Nyt haluaisin tietää, mitä sinä, Sade, aiot tehdä poissaollessani." Ja Sade vastasi: "Minä aion sataa kaatamalla, kunnes kaikki on tulvan peitossa. "Ei, silloin ihmiset voivat hukkua, minä en ole antanut heille kykyä elää veden alla. Sinun tulee kastella maata ja antaa Auringon kuivata se".  

"Mutta kerrohan, Aurinko, mitä sinä olet ajatellut tehdä?". "Minä paistaa porotan ja poltan kaiken, minkä näen", vastasi aurinko. "Ei, neuvoi Jumala. "Miten luomakunta sitten löytäisi ruokaa? Lämmitä maata ja anna Sateen sen jälkeen kastella sitä, jotta vehnä ja maissi kasvaisivat siinä."  

Oli ihmisiä,  joiden mielestä Jumala lähetti maan päälle Sydämen, tuon toisen ihmisille lupaamansa lahjan.  Mahtoiko kukaan huomata, sillä maailma on hyvin suuri ja Sydän ei ollut paljoa nyrkkiä suurempi.  

"Missä isäni on?" kysyi Sydän, joka tunti itsensä hyvin pieneksi ja yksinäiseksi. Se halusi päästä jonkun kotiin ja saada rakkautta ja huolenpitoa. Mutta Sade puuhaili tulvien kanssa, Aurinko sai aikaan pensaspaloja ja kuivuutta. Niinpä kukaan ei kuunnellut, kun Sydän sanoi: "Minun täytyy yrittää etsiä isääni ihmisistä. Minä aion muuttua niin moneksi sydämeksi kun maailmassa on ihmisiä."  

Tästä syystä kaikilla ihmisillä on Järjen lisäksi Sydän. Kun omistaa sydämen, silloin kaipaa rakkautta, kuten tämän tarinankin Sydän kaipasi ensi hetkestä alkaen. Näin kerrotaan ja miksei tämä olisi totta.  

 

Sydäntään kuuntelevaa pidetään tunteellisena haaveilijana, jonka rajoitteena on tunteiden tuominen järjen valtapiiriin.

"Tuo ei  ole kovin viisasta".  "Minun olisi pitänyt kuunnella enemmän  järkeäni".  "Sydämessäni tiesin tekeväni oikein." "Jos olisin ollut järkevä, niin..." Moni meistä on itse lausunut tai kuullut vastaavia kommentteja.

Tunne ja järki, entä tahto? Elämä olisi huomattavasti helpompaa ellei olisi rakkautta. Eräs ystäväni kertoo tekevänsä kaikki tärkeät päätökset järjen perusteella. Toinen sanoo tekevänsä järjenkin päätökset tunteella. Niin tai näin. Järkeä ja tunnetta ei voi pitää toisensa poissulkevina elementteinä. 

Mitä on viisaus? Viisaudessa niin sydämen tahto kuin järjen päätelmät  yhdistyvät - äly ja tunne,  järki ja sydän toimivat yhdessä. Viisaassa sydämessä on järjen tietoisuus rakkauden läpivalaisemana.   

Antoine de Saint-Exupéryn rakastetussa pikku-prinssi sadussa viisas kettu viittaa sydämen logiikkaan paljastaessaan pikku-prinssille salaisuutensa.

"Hyvästi," kettu sanoi.
"Nyt saat salaisuuteni. Se on hyvin yksinkertainen: 

Ainoastaan sydämellään näkee hyvin; tärkeimpiä asioita ei näe silmillä." 

  "Tärkeimpiä asioita ei näe silmillä," pikku prinssi toisti paremmin muistaakseen.

Me ollaan sankareita, ihan jokainen

  Me ollaan sankareita, ihan jokainen

 16.5.2011

Tarinoita sankareista on kerrottu vuosituhansia.   

Sankari, joka on kyllästynyt elämänsä tavanomaisiin ympyröihin, saa yhtäkkiä kutsun seikkailuihin.   
Sankarin matka kohti seikkailuja on tutuimpia tarinoita satujen ja elokuvien maailmasta.

Sankari joutuu haasteen tai ongelman eteen ja hänen koko elämänsä tulee muuttumaan. 
Satujen tarinassakaan kaikki ei käy näin helposti. 
Tässä vaiheessa tarinaa näyttääkin siltä, että sankari kieltäytyy ottamasta haastetta vastaan ja yrittää palata tuttuun, turvalliseen ja  tylsään elämäänsä.

Kuten me muutkin ihmiset, niin tarinoiden sankaritkin epäröivät ja pelkäävät.

Usein jätämme monet mahdollisuudet käyttämättä ja suljemme ovia, joihin vain meillä on avaimet.

Sankarin ei tarvitse olla prinssi rohkea,  joka saapuu

valkoisella ratsullaan  herättämään prinsessa Ruususen sadan vuoden unesta.

J. Karjalaisen sanoin: "Me ollaan kaikki sankareita, kun oikein silmiin katsotaan, me ollaan sankareita elämän ihan jokainen." 

Oikein silmin kun katsotaan, niin sankareita on kaikkialla, 
jokaisessa meissä asuu sankari.

Oma valintamme on se millaiseksi sankaritarinamme muodostuu. Tärkeintä on muistaa, että rakennamme tätä tarinaa itsellemme ja joudumme elämään siinä.

Toivon sinulle kaikkea, mitä elämällä on  tarjottavana ja 
rohkeutta kirjoittaa sankaritarinasi. 

 En voi tavoittaa maailman lakea,
en uida läpi valtameren.
En voi saada koko aurinkoa.
Jospa saisin yhden säteen,
tavoittaisin yhden sydämen,
saisin yhden suun nauramaan,
kääntäisin yhden katseen
varjosta valoon.

Enkö jo silloin
olisi onnellinen
nyt
ja loppuun asti.
 ~Hanna Ekola~

Keskeneräisenä

Keskeneräisenäkin on riittävän valmis

Keskeneräisenäkin voi  tavoitella kuuta taivaalta, vaikka sitten yltäisikin vain tikapuiden

ensimmäiselle askelmalle.

Kirjoitamme joka päivä elämämme kirjaa, jossa jokaisella päivällä on oma sivunsa. 

Kirjamme sivut kertovat ilosta.  "Tänään juhlimme ylioppilasjuhliani." tai  "Sain haluamani työpaikan." Nämä sivut kertovat siitä, että olemme onnistuneet jossakin.

Jotkut sivumme ovat täynnä innostavia ja rakkaita  kokemuksia,  matkoista, musiikista, uusista ystävistä. Sivuiltamme  löytyy myös jännitystä, elämä on joskus tuntunut seikkailulta, on ollut myös lähellä piti-tilanteita, joista selviäminen tuntuu suorastaan ihmeeltä.

Kirjassamme on myös kyyneleillä kostutettuja sivuja. Olen menettänyt rakkaimpani, olen joutunut hylätyksi, olen menettänyt työpaikkani. On niitäkin sivuja, jotka haluaisimme repiä kokonaan irti. Näitä sivuja emme mielellämme muistele. 

Älä pelkää, vaikka kyyneleillä kostutettuja sivuja tulee lisää elämänkirjaasi. Kyyneleet ovat lohdun alku, niin kaun kuin niitä riittää, riittää toivoa. - Näkemään mahdollisuuksia siellä, missä niitä inhimillisesti katsoen ei ole. 
 

Hän, joka loi ajan, elämän kierron,

mittasi meille hetkien määrän

ja voiman niihin.

Hänkö ei ymmärtäisi, ei välittäisi.

Hänenkö varaansa en uskaltaisi.

~Pia Perkiö~

Elämässä arvokkaat asiat syntyvät siellä, missä on epäonnistumista. ~~  Hymy kuivattaa kyyneleen ja ilo sulkee sisäänsä surun. ~~ 

Maailma tulvillaan salaisuuksia.            

Jumala antoi meille kauneuden               

maailma tulvillaan salaisuuksia.

Kuka muu voi luoda metsätähden,

kevätaamun, lapsen ja naurun, linnulle laulun?

Kenen toisen tahdosta syttyy hangelle kuunloiste,

meriin kalojen hehkuvat värit, sydämiin rakkauden tuli?

Kuka muu tuntee avaruuden rajat, ihmisen sielun ja yön?

Kuka loi elämän lait, ajan ja ikuisuuden ja ilon?

Kuka muu kuin Jumala jaksaa vielä uskoa meihin ja rakastaa, rakastaa!

              -Pia Perkiö

Elämänpolku



Matkalla 11.5.2011

Olen fillaroinut työpaikalle, jonne  matkaa yhteensuuntaan  kertyy lähes kaksitoista kilometriä. Tie on osittain melko kapeaa ja mutkaista. Katseeni usein  tähyilee tietä eteenpäin, kohti seuraavaa etappia. Saavuttuani kaarteen kohdalle usein mietin, että tietä olisi voitu suoristaa, mutkat vain pidentävät matkaa ja hidastavat kulkua. 

Tien varrella on lato, jonka silmäni jo kaukaa havaitsee. Tiedän, että saavutettuani sen  minulla on matkaa määränpäähän vain pari kilometriä ja olen perillä.  

Napoleon ei koskaan rakennuttanut aivan suoria teitä, sillä hän tiesi säännöllisten mutkien ja loivien kaarteiden merkityksen. Pitkillä marseillaan hänen sotilaansa  näkivät vain harvoin loputtoman kauas eteensä.  
Useasti heidän silmänsä saattoivat tavoittaa kiintopisteen.
- Heidän tarvitsi kulkea vain seuraavaan kaarteeseen ja taas sitä seuraavaan. ~R.Haak~

Joskus tiellämme on  ylä- ja alamäkiä, ja mutkia yhä enemmän ja kulkeminen on vaikeaa. Mieleemme juolahtaa ajatus, että löytyisi polku, joka hieman lyhentäisi ja helpottaisi kulkuamme.   

Sitten yht´äkkiä huomaamme  pienen polun, joka  näyttää meistä hyvältä ja helppokulkuiselta, joten päätämme lähteä seuraamaan sitä. Melko pian huomaamme sen  päättyvän esteeseen, josta ei ole eteenpäin pääsyä. Meidän on käännyttävä takaisin ja löydettävä se oikea tie, josta poikkesimme polulle. 

Usein elämämme oikopolut osoittautuvat kiertoteiksi, jotka vain vaikeuttavat  elämänmatkaamme, vaikka niiden tarkoitus oli keventää ja helpottaa.  

Jokaisella elämän oikopolulla ja taipaleella on oma merkityksensä ja mahdollisuutensa.
Usein joudumme näillä teillä miettimään elämämme tarkoitusta ja suuntaa. 
Tärkeintä on se, minkälaisia tavoitteita lähdet seuraamaan ja minkä päämäärän elämällesi valitset. 

Toivon, ettei sinun tiesi 
näytä lohduttoman pitkältä ja vaikeakulkuiselta.

Toivon, että sinun elämässäsi on välietappeja, 

joita voit odottaa ja joita kohti kannattaa kulkea.

Toivon, että niiden kautta pääset 

 lähemmäksi elämäsi  määränpäätä,  
  perille asti.



Yksikin säde riittää näyttämään suuntaa valoa kohti



Taivaan Isän kädessä on päivämme.

Hänen tiedossaan on jokainen hetkemme,

kaikki toiveemme, suunnitelmamme.

- Pisinkin matka ja lyhinkin reitti.

Hyvää matkaa perille saakka!

Siunausta kaikille teillesi



Jumalan siunausta!

Toivotan Sinulle Jumalan siunausta

                      kaikille teillesi.                              

Seuratkoon hänen hyvyytensä sinua koko elämäsi matkan,

ympäröiköön ja muuttakoon sinua hänen rakkautensa.

Toivon, että hän pitää kätensä sinun ylläsi varjellen

sinua vaaroilta ja kaikelta pahalta.

Toivon, että hänen kätensä tarttuu sinuun,

jos olet vaarassa eksyä tai kompastua.

Toivon, että hän kulkee vierelläsi ja

tukee sinua vaikeina hetkinäsi.

Toivon, että hän kulkee edelläsi ja

osoittaa sinulle, minne tiesi johtaa.

Toivon, että sinä kuulet hänen äänensä kaikkien

tämän maailman meluisten äänien seasta.

Toivon, että annat hänen avata silmäsi

näkemään hänen todellisuutensa.

 ~R.Haak Onnea kaikille teillesi~

Rakkaudella äidille




Äidilleni! 8.5.2011

 Äidilleni kukat ojentaen
muistoasi kaunista näin kunnioittaen.  
Paljon minulle soit rakkautta,  
annoit tukea kannustavaa,

valoit rohkeutta.

Äitienpäivän aattona vuosia sitten

lähdit kotiin taivaan.   

Muistosi kaunis säilyy sydämessäin,

rakkautesi ain mielessäin.   

Sinua rakastaen ja ikävöiden.

Rakkaudella tyttäresi. ♥    

"Kirjoitan Sinulle laulun, laulun elämästä

eikä yksikään sen säe ole toisen kaltainen;

sillä siinä on päivien loisto

ja kätketyt pimeät yöt.

Tuskan ja ilon säikeet niin solmittuina

etten voi niitä erottaa.

Jos voisin peruuttaa päivänkin

olisin joku muu

jonkun muun lapsi ajatellen

eri ajatuksin

enkä minä.

Siksi sanon Sinulle: Kiitos,

koska olet antanut minulle

auringon ja tähdet,

ilon, surun, haikeat hetket,

virheet, onnistumiset, rakkauden ja menetyksen.

Siis katso kuinka rikas minä olen,

kun olet antanut minulle elämän."

~Kristiina Kataja~

~~~~~~~~~~ 

Paljon olen perinyt äidiltäni   

  luonnetta - huumorintajun, innostuneisuuden, yritteliäisyyden,sosiaalisuuden... 

ulkonäköä - tummat hiukseni ja ruskeat silmäni.   

Isäni sanoo usein minulle: "Olet kuin äitisi." 

Hän, äitini oli hyvin ainutlaatuinen, ihastuttava ja kaunis nainen.

Hän oli kuin emo, joka kokoaa poikasensa yhteen,
rakastaen ja pitäen heistä hyvää huolta. 

Hänellä,äidilläni oli taitoja moneen asiaan. 

Tärkein oli hänen pyyteetön rakkautensa ja palveluhaluisuutensa.      

"Kun on kerran nähnyt lähdön,

sen läheisyys on aina läsnä.

Vaikka matka jääkin kesken,

sen mitta on silti täysi."
~~Hanna Ekola~~

Helmellä on tarinansa

Helmellä on tarinansa

4.5.2011

Helmet ovat enkelten mereen vuodattamia kyyneleitä, luultiin ammoisina aikoina. 

Erään tarinan mukaan pilvestä putosi eräänä päivänä pieni vesipisara suureen valtamereen.

Häpeissään ja nolona sellaisessa vedenpaljoudessa se kysyi:

'Mitä minä olen verrattuna tällaiseen valtavaan mereen? Olen vain mitätön olio tässä rajattomassa syvyydessä.' Tuolloin simpukka sulki pisaran syliinsä ja siitä tuli kaunis ja arvokas helmi, joka kelpasi koristamaan kuninkaiden kruunuja. Näin nöyryys palkittiin ja alentamalla itsensä vesipisara ylennettiin jalokiveksi."

 

  Helmikorut ovat kauniita ja suosikkikoruni. Juhlatilaisuuksiin valitsen usein helmikorut, jotka ovat klassiset ja  niiden hillitty eleganssi pukee kantajaansa kauniisti.

   

Aidon helmen syntytarina on kiehtova. 

Helmi syntyy sattumalta, kun hiekanmurunen joutuu simpukan sisälle. Simpukka suojautuu ja sen puolustusmekanismi alkaa erittää kerros kerrokselta  hiekanmurusen ympärille kuoresta sileää kovaa, kiteistä ainetta, helmiäistä. Muutamien kymmenien vuosien kuluttua tuloksena on kaunis, loistava ja aito helmi. Mitä kauemmin hiekanmurunen on simpukan sisällä, sitä suurempi tulee helmestä ja sitä kauniimmin  helmi hohtaa.

Elämämme on kuin helminauha, johon joka päivä pujotamme uuden helmen. 

Valkoiset helmet kauniisti loistavat 

 - tummat luovat varjoaan.    
Elämämme helminauha
kaunis on,
sen eriväriset helmet
 kertovat meille erilaista tarinaa.

Elämämme helminauhaan punoutuu vuosikymmenien aikana erimuotoisia ja erivärisiä helmiä  -  
Niin ilon, surun, onnen, rakkauden, pelon kuin pettymyksen kokemukset heijastavat elämämme helminauhaa. 

Jokaisella erivärisellä ja erimuotoisella helmellä on  elämässämme oma merkityksensä sekä tarinansa muistojemme helminauhassa, jossa kyyneleet ilon ja surun helmiä ovat - loistaen kauneimpina - saaden sydämen ymmärtämään ja rakastamaan.
 

Helmi on ainutlaatuinen ja kallisarvoinen jalokivi. Sen  luonnossa syntyvä kauneus ei tarvitse lainkaan ihmisen käsittelyä, hiomista ja kiillottamista, kuten useimmat muut jalokivet. Helmen hohde on yhtä kaunis löytöhetkenä simpukassa kuin valmiina koruna.  

Kallisarvoinen helmi

 Raamatussa puhutaan kallisarvoisesta helmestä, jonka löydettyään kauppias  myi kaiken omaisuutensa, mitä hänellä oli ja osti itselleen tuon kallisarvoisen helmen. 

Helmi on arvokas aarre. Se on myös vertaus taivasten valtakunnasta. Helmi on täydellinen, kaunis ja  hohtava. - Jumalan luoma luonnon kautta, kuten on taivasten valtakuntakin, jonka vain Jumala voi luoda ja se on kaunis ja täydellinen.
Elämässämme on paljon upeita, arvokkaita, rakkaita ja tärkeitä asioita. Taivasten valtakunta on kallisarvoinen helmi - jonka omistaminen on tärkeämpää kuin mikään muu maailmassa.

Kerrotussa tarinassa simpukka sulki valtamereen joutuneen pienen,  yksinäisen vesipisaran syliinsä ja näin vesipisarasta kasvoi  kaunis ja arvokas helmi - Mekin olemme arvokkaita, ainutlaatuisia ja kallisarvoisia helmiä, joista on maksettu kallis hinta.  

Meren rannalla

Meren rannalla

Jälkeenpäin

Haaveet kirvellen 

      Meren rannalla
- yksin ja katselen...

Nyt ymmärrän paremmin
kivuliasta kulkuamme:

    Vasta tyynen tultua
erottuvat karikot.

Emme me koskaan
tyyntä toivoneet.

     Tuulta me toivoimme
ja mustat liput
tuulessa liehumaan.

Kirvelkää, silmäkulmat!

  

  Ei löydy minusta silti
ankkuripaikkaa
katumukselle.

~~Tommy Tabermann~~

Elämä on valintoja täynnä




Elämä on valintoja täynnä

 

1.5.2011

Epäröinnin kynnyksellä

kysy kuinka paljon rohkeutta

uskallat tänään jättää käyttämättä. 

 ~Tommy Tabermann~ 

Montako valintaa olet tänään jo tehnyt? Miten monta vielä tulet tekemään?

Elämämme heijastaa tekemiämme valintoja. Usko tai älä, niillä on merkitystä.
Valintamme antavat meille vallan ratkaista. 

 

                       Meillä on valta -  

 kannustaa tai väheksyä

hyväksyä tai arvostella 

rohkaista tai masentaa

rakentaa tai tuhota

rakastaa tai hylätä...

  

Valinnan vaikeus -   "Mikä olisi muuttunut, jos olisin valinnut eritavalla. Olisiko polkuni ollut silloin helpompi kulkea?"



Minkä tien valitsen?

Viime vuonna, viime kuussa, viime viikolla tai eilen tehdyistä valinnoistamme huolimatta Tämä päivä antaa meille uuden mahdollisuuden - Mahdollisuuden  valita toisin.      

   

Käytä  oikein valinnan valtaasi!
~~Sydämen viisaudella  ~~

Sydämen viisaudella on hintansa.

Se on maksettu

vuotavina haavoina

virtaavina kyynelinä

pettymyksen patoina

surun puroina

murheiden aavoina merinä.

Luottamus kasvaa kivusta

ja siitä ymmärryksestä,

että mennyt jätti jäljen,

mutta ei musertanut.  ~Hanna Ekola~