Helmeksi hiottua: Onnen avaimet

Maailma on täynnä erilaisia avaimia.
6.11.11

Maailma on täynnä erilaisia avaimia.

Jokainen etsii onnea sieltä, mistä ajattelee sitä löytävänsä.

Meillä on avaimet onneen, avaimet, joihin me luotamme, silloin kun tuntuu, ettei mikään muu kanna, kun pelko ahdistaa, tai epätoivo valtaa. Näitä avaimia lienee kovin erilaisia - keinoja ja tapoja - joku juoksee pitkin polkuja, joku lukee kirjoja, joku maalaa tunteensa ja ajatuksensa, joku laittaa rahaa pankkiin jne. Onnea etsitäään erilaisista kohteista ja asioista.

Palaamme yhä uudelleen näihin samoihin avaimiin, emmekä aina edes huomaa, etteivät ne toimi. Kun katsomme omia avaimiamme pelon, tai puolustusmekanismin läpi ne näyttäytyvät meille toimivilta. Mutta ovatko ne todella sitä?

Kirjoitukseni tarkoituksena ei ole, että etsisit pelkästään uudenlaisia avaimia. Vaan, että katsoisit omaa toimintaasi ja käyttämiäsi avaimia. Näkisit, miten ja minkälaisin avaimin toimit.

Huomaat, että vain unelmoit onnesta, ajattelet, ettei se minulle kuulu. Ehkä et uskalla luottaa enää kehenkään. Saatat myös nähdä, että olet etsinyt onnea vääristä asioista. Tai ehkä pelkäät saavuttavasi onnen ja siksi sitä pakenet.

Missä tahansa nyt oletkin, toivon että näet itsesi. Samalla se tuo sinulle uuden haasteen, että suret pois niitä entisiä rajoja ja aitoja - - Sitäkin että usein olet yrittänyt luottaa vain itseesi, ehkä lapsuutesi on opettanut, että kaikki muu on vaarallista ja että tulet pettymään.

Käsityksemme onnesta ja onnellisuudesta eivät ole vain meidän omia ajatuksiamme. - Siihen sisältyy elementtejä myös menneisyydestämme - elämästämme, muilta ihmisiltä, kirjoista ja lehdistä. Se on osa sosiaalista olemassaoloamme, viitekehystä, johot muut sijoittavat meidät.

Kun ennestään tuntemattomat ihmiset tutustuvat, niin ensin he kertovat nimensä, heti sen jälkeen missä asuvat, ja missä ammatissa toimivat ja mitä harrastavat, ja seuraavaksi sen kenen lapsia he ovat. Kun tutustun uuteen ihmiseen, en välttämättä halua ensimmäiseksi tietää hänen sosiaalista statustaan. -
Haluan ensin tutustua häneen ihmisenä ja persoonana, kuunnella hänen ajatuksiaan ja mielipiteitään.

~~~~~~~~~~~~

Onni on jokaisen saatavissa.

Onni on on olla ystävä

toisen sitä tarvitessa.

Onni on pieni hymy

siihen toisen vastatessa.

Onni on avain oveen,

joka on kaikkien saatavissa.

Onni on olla olemassa

löytää sen ovi ja käydä avaamassa.

~lainaus~

Kun katsomme ihmisten toimintaa, huomaamme että olemme erilaisia, mutta toiminnallamme lienee tarkoitus:

Olisimme vähemmän surullisia ja enemmän onnellisia.

Me olemme niin kovin erilaisia, ettemme aina edes huomaa,
minkälaisia resursseja meillä on käytettävissä tai miten niitä käytämme.

Katsomme maailmaa myös menneisyytemme taustaa vasten.

Usein ajatuksemme kiertävät vanhoja ratoja. -

Me näemme niin kuin olemme aina ennenkin nähneet.

Esimies tyrmää ehdotukseni, ja alan puhumaan työkavereille, että esimieheni ei taaskaan ymmärrä. Tai toinen ihminen on epävarma siitä, haluaako hän olla enää ystäväni. - Alamme pelätä ja syyttää itseämme epäonnistumisesta. Se, mitä teemme tällaisissa tilanteissa, usein paljastaa myös sen minkälaiset avaimet meillä on käytössä. Niissä ei tarvitse olla mitään järkeä - eikä usein olekaan. Ne voivat saada meidät voimaan huonommin. Ja usein teemme vaikeasta tilanteesta vieläkin vaikeamman ja mahdottoman.
Meidän on vaikea uskoa, että meitä rakastetaan, tai että olemme hyviä ja meistä on johonkin.

Joskus tapahtuu niin, että otamme vahingossa väärän avaimen käyttöömme ja viskaamme sen pois tarpeettomana. Vääräkin avain voi osoittautua arvokkaaksi.

"Elämäämme tulee lisää onnea ja iloa -- Ei siksi että olisimme löytäneet uusia onnen avaimia, vaan siksi että jätämme toimimattomia avaimia pois.

Usein tarvitsemme ruosteisia avaimia, jotta saisimme kultaiset lukot auki.