![]() |
10.10.2011 |
Tarina kertoo, että köyhälle tytölle ilmestyi yöllä unessa enkeli, joka antoi tytölle pienen pussin sanoen: "Tämä pussi sisältää rakkautta, ja sinä saat pussin käyttääksesi sen sisällystä. Talleta se tarkoin, sillä se on kultaakin kalliimpi."
Tyttö kohtasi elämässään sairaita, köyhiä, vanhoja ja murheellisia, mutta kukaan heistä ei saanut häneltä mitään. Hän varjeli aarretta ettei se vain kuluisi. Näin kului vuosi toisensa jälkeen ja tytöstä tuli vanhus, joka makasi kuolinvuoteellaan yksinäisenä.
Enkeli tuli jälleen ja kysyi: "Miten olet hoitanut saamaasi rakkauden lahjaa?" - "Se on hyvässä tallessa. Olen tarkoin varjellut, ettei sen sisältö vähene." Vanhus veti pussin tyytyväisenä esille ja samalla huomasi, että pussin sisältö oli kutistunut mitättömän pieneksi. Enkeli sanoi: "Tarkoitus oli että jakaisit rakkautta. Rakkaus on aarre, joka karttuu sitä runsaammaksi, mitä enemmän sitä toisille jaat."
Monet kerrat kysymme: "Mitä se maksaa?" Luomakunta on täynnä asioita, joita meille tarjotaan maksutta. Ihmissydän lyö 103 000 kertaa vuorokaudessa. Hengitämme 20 000 kertaa päivässä ja tarvitsemme siihen 137 kuutiometriä ilmaa.
Aamuisin laitan usein lusikallisen hunajaa puurooni. Satojen mehiläisen on pitänyt lentää satoja kertoja edestakaisin lusikalliseen hunajaa. Haukkaan palan omenasta. Puun on pitänyt kantaa hedelmää läpi kesän. Auringon on pitänyt paistaa, pilvien sataa ja tuulien tuulla, jotta pääisin haukkaamaan omenaa.
Autoa voin ajaa, kun on bensaa tankissa... Mutta ihmisen voi voittaa vain, kun on rakkaus sydämessä. ~Riitta Lemmetyinen, Suurempi kuin sydämeni.~
Aamuisin laitan usein lusikallisen hunajaa puurooni. Satojen mehiläisen on pitänyt lentää satoja kertoja edestakaisin lusikalliseen hunajaa. Haukkaan palan omenasta. Puun on pitänyt kantaa hedelmää läpi kesän. Auringon on pitänyt paistaa, pilvien sataa ja tuulien tuulla, jotta pääisin haukkaamaan omenaa.
Autoa voin ajaa, kun on bensaa tankissa... Mutta ihmisen voi voittaa vain, kun on rakkaus sydämessä. ~Riitta Lemmetyinen, Suurempi kuin sydämeni.~
Pendolinon vauhti oli päätä huimaava, juna oli myöhässä ja se yritti ottaa aikaa kiinni. Vastapäätä minua istui pieni poika isänsä kanssa. Ilmeistä oli että pikkumies oli ensimmäistä kertaa elämässään junassa. Ujostelematta hän jakoi tuntemuksiaan. Yhtäkkiä juna ajoi tunneliin ja vaunu muuttui pimeäksi. Pienen pojan pelokas ääni kysyi. "Isi, oletko siinä?" Isän turvallinen ääni vastasi: "Olen, minä olen tässä."
Elämämme muistuttaa matkalla olemista. Joskus menemme lujaa eteenpäin, toisinaan taas matkantekomme on hyvinkin hidasta.
Tunneleita on tälläkin matkallamme. Joskus huolet vievät kaiken valon elämästä, tai sairaus tekee avuttomaksi, onko meillä silloin ketään, jonka käteen voisimme peloissamme tarttua?

Parempi, että rakkautesi osui harhaan
kuin ettet kenellekään koskaan
rakkauttasi olisi osoittanut
~~George Crabbe~~
En yritäkään sanoa, että kukan avoin terälehti
rittäisi sinulle iloksi tänään ja aina.
Mutta alku se on.
Tärkeää on, miten valitset,
sillä kaikkea et ehdi saada.
Eikä kaikkia kukkia voi yksi laskea.
Mutta jokaiselle - niin uskon -
on jossakin oma kukkansa
hoidettavaksi, hellittäväksi ja
rakastettavaksi.
~~Hanna Ekola~~
Parhaat valinnat ihminen tekee rakkauden näkökulmasta.
Ei tämä ole viisaita varten - ei tämä tie.
jotka ovat vastaanottaneet kutsun
pieneksi ja heikoksi tulemisesta.
Joille kutsuja on niin rakas,
että kannattaa tulla lapsen kaltaiseksi,
sen vuoksi,
että Hän näin kehottaa.
Kuuluuko tämä rakkaus todella minulle?
Olenko näin etuoikeutettu?
Pikkuhiljaa askel kerrallaan
tässä Isään luottamaan opetellaan.
~Hymyn heijastuksia, Tarja Vilppola, Marjut Tiittanen~
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti