Lapsuuden timantteja

Pidän kädessäni jotain uskomattoman arvokasta ja kaunista, pientä korumallista käsipeiliä, jonka sain viisi vuotiaana mummoltani.  Löysin pienen korulippaan viime kesänä järjestellessäni lapsuuden kodissani huoneeni kirjahyllystön kaapistoa.  Lipas sisälsi paljon muitakin rakkaita muistoja lapsuudestani ja nuoruudestani.

Siellä oli lehtileikkeitä Suupohjan kauppaoppilaitoksen avoimien ovien päivästä ja siinä kuvani ja teksti, miten olin kaikkien aikojen nopein konekirjoittaja. Ennätykseni oli silloin puolessa tunnissa 12.000 lyöntiä. Oli lehtileike nimityksestä ensimmäiseen työpaikkaani ja muitakin tärkeitä papereita ja kauniita koruja. Monia asioita nuoruudestani ja kauppapiston opiskeluajalta muistui mieleeni katsellessani lippaan sisältöä. Tapaan usein entisiä kauppaopiston opiskelukavereita  pohjanmaalla käydessäni.


Pieni käsipeili on hyvin kaunis, siinä on "kultaiset reunat"  ja  paljon upeita pieniä vaaleanpunaisia  ruusuja. Peili on minulle hyvin arvokas esine ja rakas muisto mummostani.  Lapsuudessani pidin sitä usein kädessäni ja ihastelin sen kauneutta, kun se joskus oli kadoksissa, olin aivan epätoivoinen. 
  
Mielelläni istuin ja kuuntelin, kun mummoni  kertoi tarinaa omasta lapsuudestaan ja nuoruudestaan. Hän opetti minulle myös monia taitoja.  Hän välitti ympärilleen aitoutta ja rakkautta. Hänen elämänsä ei ollut aina kovin helppoa. Silti hän säilytti myönteisyyden ja uskon tulevaisuuteen. Hän turvasi kaikessa myös Jumalaan. Hänen elämänohjeensa oli: "Tee toiselle, mitä haluaisit hänen tekevän itsellesi." 

 Ei vielä tänään

tarvitse siipiä kokeilla,

kuiskaan kyllä,

kun aika on,

ja annan suotuisan tuulen.

Kaikki ajallaan.. 

~ Anne Soukkalahti~

Minä olen tie, sanot,
kun pyydän näyttämään tietä. 

Minä olen totuus, sanot,
kun kysyn, mikä on oikein.

Minä olen elämä, sanot,
kun kysyn, onko tässä kaikessa järkeä. 

Minä olen polku, tienviitta 
ja maa jalkojesi alla. 

Kuljen kanssasi 
koko matkan kotiin asti,
avaan portin ja vien perille. 

Kannan silloin, 
kun et itse jaksa kulkea.

Olen mukanasi joka hetkessä 
ja odotan iankaikkisuudessa.

~Anne Soukkalahti~ 

 

 

Olen sen arvoinen!

29.10.12

Sinne jäivät tavaratalon kenkäosastolle turkoosit korkokengät. Kiersin kauniita turkoosin värisiä kenkäparia kuin kissa kuumaa puuroa, mutta en vain saanut tehdyksi ostopäätöstä. En myöskään tehnyt päätöstä olla niitä ostamatta. Aika vain loppui kesken, ennen kuin olin kypsä tekemään päätöstä.

Joskus ennenkin minulle on käynyt näin. Ainakin silloin kun löydän jotain kivaa ja kallista, niin alan pitkän keskustelun itseni kanssa: "Tarvitsenko turkoosin värisiä korkokenkiä?", "Minkä väriseen asuun ne sopivat?", "Joudunko kenties ostamaan uuden mekon, vai sopivatko kengät pikkumustaani?" jne. Jos aika riittää, voitan. Aina kuitenkaan aika ei riitä.

Onneksi. Monelta turhalta ostokselta olen säästynyt. Kertoessani ystävälleni, etten ollut ostanut haluamiani  turkoosin värisiä kenkiä.  Hän hymyillen vastasi: "Because you are  not worth it?"

Useissa asioissa päätöksenteko vie oman aikansa. Usein vaikeus on siinä, kun emme tiedä, mitä päätöksestä meille seuraa.  Odotamme muutokselta parempaa tulevaisuutta, onnellisuutta, arvostusta, turvallisuutta jne.

Miksi pelkäisit muutosta, kantaisit huolta, 

siitä mikä on otettu pois? Käytä sen sijaan 

aikasi etsimällä, mitä löytäisit tilalle. 

Muutos on aina myös mahdollisuus. 

~JT~

"Mitä sitten haluatkin tehdä, tee se nyt.
Huomispäiviä on vain rajallinen määrä." -Michel Landon-

"Sua enkelin siivet sylissään kantaa,

vailla selitystä, monta kysymystä,

vain hyvää toivoo.

Kun lukee kohtalon kirjaansa,

on pieni ja avuton ihminen,

ja murenee askeleet

poluksi tuntemattomaan,

ja silti, kun murutkin vielä tallaantuu,

sitten joskus, aika hellii,

ja tuuli hyväilee tutun tuoksun,

kun kietoutuu aika ja kohtalo,

kohtaa outous ja tuttuus,

ja askel jatkaa matkaansa,

vielä surustakin rikkaana

ja vie polun murheesta valoon

ja valosta piiloon ja jälleen valoon

ja ikuisesti jatkaa tätä, valosta valoon,

-sitäkö liekin elämä,

hetkiä valossa, kohtaamista

ja ettei huomista tiedä,

ja enkelin siivet sylissään kantaa,

elämä ottaa, mutta silti saa luottaa:

se myös antaa."

~Satu Pusa~

  

"Onnistuja on hän, joka pitää
kiinni vanhasta niin kauan kuin
se on hyvää ja tarttuu kiinni
uuteen heti, kun se on parempaa."

~Positiivareitten   "Ajatusten aamiainen" v. 2012~

"Jokaisessa päivässä on kaksi kahvaa.
Voit tarttua joko pelon tai innostuksen kahvaan.
Ja päivästäsi tulee valintasi mukainen."

Tyttöjen päivä!

"Teitä on vaikea erottaa toisistanne", kuulin nämä sanat hyvin  usein psuudessa.  

Minulla on  kaksoissisar. Lapsena olimme hyvin samannäköisiä, vaaleita, ruskeasilmäisiä, ihastuttavia pieniä "vintiöitä".  Kaikenlaisia kepposia keksimme ja meistä oli hauskaa saada aikaan hämmennystä, kun meitä ei erotettu, kumpi on kumpi.   
  
Tytöt leikkivät usein pukeutumisleikkejä ja  pukeutuvat prinsessa-asuihin. Olen usein tuonut kummitytölleni ulkomailta  lahjaksi prinsessa-asuja. Joka kerta ne ovat viehättäneet häntä yhtä paljon ja pukeuduttuaan niihin, hän tanssii ympäri taloa ja  haluaa saada tietää, miten suloinen ja kaunis hän on?

Tytöstä kasvamme naiseksi

Tahdon olla kaunis 

ja saada sinut ihmettelemään.

Katso sydämeeni 

ja ihmettele.

Tahdon kuulla sinun sanovan:

se, mitä olen, riittää.

tahdon vain olla rakastamisen arvoinen. 

~B. Dillon~    

NAISELLISUUS

(alkuper. Luovuus)

on nautintoa ja naurua. 

Naura, kunnes naurat pelkästä 

ilosta olla olemassa. 

Sen jälkeen itke ja hyräile. 

Naura niille, jotka haluavat 

tehdä sinut lyhyeksi: 

Ottaa pääsi pois pilvistä 

ja kiskoa jalkasi irti maasta. 

Mitään ne eivät niin pelkää 

kuin naurua. 

Sinun iloinen naurusi 

on peili 

johon kukaan 

iloton ei haluaisi katsoa. 

Juuri siksi sinun on naurettava, 

ja jotta voisit rauhassa 

Itkeä ja hyräillä. 

Luovuuden lumous 

~~Jussi T. Koski & Tommy Tabermann~~ 

Olin tapaamassa 96-vuotiasta tätiäni. 
Minulla oli kamera mukana ja otin hänestä muutamia valokuvia.  

Kampasin hänen hiuksensa ja autoin hänet tuoliin. 

Katselin häntä ja huomasin, miten kaunis hän on. 

Hänen kasvonsa säteilivät ja hänen silmistään loisti ilo ja tyytyväisyys.   

Tuntekaamme onni, 

jonka aika tuo tullessaan, 

älkäämme laskeko vuosia.

~Ausonius~

Tänään juhlitaan tyttöjä, sillä  Planin aloitteesta YK on julistanut päivän kansainväliseksi tyttöjen päiväksi.  Päivän tavoitteena on edistää tyttöjen oikeuksia.  

Hyvää tyttöjen päivää!

Uusi mahdollisuus

Ratkaiseva muutos tietoliikenteessä tapahtui v. 1837, kun amerikkalainen Samuel Morse keksi sähkölennättimen. Morsen aakkosilla sanoma lähetettiin sähköttämällä erimittaisia impulsseja.  

Sähköinen lennätin oli nopea tapa viestien siirtoon. Suomikin tuli osaksi kansainvälistä tiedonvälitystä, kun Helsingin ja Pietarin välinen lennätinlinja valmistui v. 1855. 

Tarina kertoo, että kauan sitten nuori mies pyrki 

lennätintoimistoon töihin. Hän osasi morsetusta 

ja oli muutenkin pätevä kyseiseen työhön, mutta tuli 

epävarmaksi, kun hän näki isossa meluisassa toimistossa 

seitsemän muutakin työpaikan hakijaa. 

Nuori mies katseli ympärilleen ja näki asiakkaiden 

tulevan ja menevän ja kuuli lennättimen nakuttavan. 

Hän huomasi myös lapun, joka kehotti hakijoita 

täyttämään hakukaavakkeen. 

Hän otti kaavakkeen, istuutui alas ja täytti sen. 

Hetken kulutua hän nousi ylös ja marssi sisään työhön otosta 

vastaavan toimistoon. Muut hakijat katsoivat 

ihmeissään. Miksi tuo kaveri oli ollut niin rohkea, suorastaan röyhkeä?

Muutaman minuutin kuluttua nuori mies palasi yhdessä 

henkilöstöpäällikön kanssa. Päällikkö sanoi muille: 

"Kiitos että tulitte, mutta paikka on nyt täytetty."

Hakijat ihmettelivät miksei heitä kutsuttu, jolloin

henkilöstöpäällikkö sanoi: "Koko sen ajan kun te

olette istuneet täällä, lennätin on nakuttanut tätä

viestiä: "Jos ymmärrät tämän, tule suoraan sisään. Homma on sinun." 

   ~ lainaus Positiivareiden Ajatusten  aamiaisesta 10.3.2009 ~

Emme useinkaan näe itsessämme ja ympärillämme olevia mahdollisuuksia.

 Näinä vuosina olen etsinyt 

mahdollisuutta muuttaa elämääni. 

Elämäksi, jossa kokeillaan

siipien kantoa ja 

nautitaan tekemisen hedelmistä.

Elämä tarjosi tilaisuuksia 
muodostaa uusia lonkeroita 
ja  mahdolllisuuksia. 
Kun piti ottaa askel, rohkeus petti.

Voiko ihminen pyytää enempää,
kun tilaisuutta uuden alkamiseen? 
~~lainaus~~

Jokainen uusi päivä on aina myös uusi mahdollisuus aloittaa alusta. Uskon, että kaikilla tapahtuneilla on oma merkityksensä. Koskaan ei ole myöhäistä kulkea kohti unelmia, tavoitteita ja päämääriä. 

Joskus on hyvä miettiä, 

onko vanha reitti 

sittenkään paras tie 

mennä eteenpäin. 

Joskus voisi olla syytä 

jättää taakseen se, 

minkä aika on jo ohi

ja ottaa kiinni uusista asioista. 

Mutta on myös asioita,

joita kannattaa vaalia 

ja joiden antamaa suuntaa

on syytä kuunnella. 

~~Hanna Ekola~~

Kokemamme asiat ja tilanteet sekä elämämme käänteet kantavat meitä tulevaan ja sen tuomiin uusiin haasteisiin ja tilaisuuksiin. 

Tartu rohkeasti unelmiin!

Uskallus

Kesällä olin viettämässä kaunista aurinkoista päivää kummityttöni ja hänen neljävuotiaan Onni-pojan kanssa lasten leikkipaikalla, jossa oli mitä erilaisimpia vempaimia, laitteita ja kiipeilytelineitä. Huomasin, että Onni oli kiinnostunut erityisesti niistä laitteista, joissa sai kiipeillä ja hän uskaltautuikin yhä korkeammalle leikkipaikan erilaisissa puissa ja telineissä. Näin, kun hän riippui käsiensä varassa, ja mietti uskaltaisiko hypätä alas niin korkealta.  Menin  hänen luokseen ja ojensin käteni ja sanoin: "Hyppää, otan sinut kiinni."  Hän katsoi minua ja samalla päästi otteensa luottaen siihen, että otan hänet vastaan.  Huomasin, miten hänen silmistään loisti ylpeys ja ilo siitä, että hän uskalsi päästää irti ja hypätä.

Erään määritelmän mukaan uskalluksen tunne on hyvin pienen hetken kestävä olotila, jolloin ihminen ottaa jonkun ratkaisevan askeleen kohti tavoittelemaansa päämäärää.  

Uskallus elää, vaatii joskus hyppäämistä tuntemattomaan.

Toivon Sinulle  tänään 
uskallusta uusiin kokemuksiin, 

elämän hurjiin koskiin,

pimeimmille poluille,

korkeimmille vuorille.

Uskallusta tarttua tilaisuuteen, 

ja hylätä se,

mihin et täydestä sydämestäsi usko.

Uskallusta rakkauteen senkin uhalla,

että se satuttaa.

Uskallusta käydä eteenpäin 

läpi rämeitten ja ryteikköjen

polvet mustelmilla 

ja kantapäät rakoilla. 

Uskallusta olla luovuttamatta

nyt tai koskaan. 

        ~Marleena Ansio~

Voimme päättää siitä, minkälaisen elämänasenteen otamme. Tapasin luennolla  miehen, joka kertoi aamuisin sanovansa itselleen: "Tästä päivästä tulee loistava."   

Meillä on vapaus valita se näkökulma, josta käsin tarkastelemme elämäämme. Se, mihin kiinnitämme huomiota se vahvistuu.

Todellisuus muodostuu siitä, miten suhtaudumme elämäämme. 

Tänään sanon hyvästit sille, 

mikä on ollut, 
ja otan avosylin vastaan sen, 
mikä olen aina ollut, 
ja jonka olen oppinut tuntemaan.  
 ~lainaus~

  
 

Satu yhdeksästä pienestä kynttilästä

"Olipa kerran yhdeksän pientä kynttilää, jotka olivat saaneet valonsa suuremmasta valosta, jonka  kirkkaus ja lämpö sytyttivät pienet liekit.

Ja niin pienet kynttilät paloivat. Ne loistivat ja säteilivät  valaisten suuren ja pimeän huoneen.

Koska maailmassa oli niin paljon pimeitä huoneita, pienet kynttilät erotettiin toisistaan ja jokainen sai aivan  yksin valaista omaa huonettaan. Mutta yksin niiden ei ollutkaan helppo palaa.

Ensimmäinen kynttilä pelkäsi pimeyttä, kylmyyttä ja yksinäisyyttä. Se pelkäsi kaikkia eteen tulevia vaikeuksia ja haasteita.  Ja niin se sammui. Sammunut kynttilä seisoo yhä paikallaan, mutta ei voi enää suorittaa tehtäväänsä.

Toinen kynttilä tuli ylpeäksi. Se halveksi vähäpätöistä tehtäväänsä, jota joutui tekemään. Sehän oli kirkas ja valovoimainen. Se suoritti tehtäväänsä niin alentuvasti, että sen sydän kylmeni ja liekki sammui.

Kolmas kynttilä ei muistanut varjella liekkiään. Se lepatti kaikkien ilmavirtojen ja tunnelmien mukaan. Se innostui ja hehkui, mutta masentui heti, jos jokin ei vastannut sen kuvitelmia ja odotuksia. Ja eräänä päivänä tuli ovesta ankara tuulenpuuska ja sammutti sen.

Neljäs kynttilä yritti olla kaikille mieliksi. Se halusi olla hyvä kaikkien mielestä. Se halusi valaista kaikkialla ja niin se otti omakseen ympärillään olevien kuormat ja vaatimukset. Lopulta se nääntyi niiden painon alla, ja siitä tuli loppuun palanut, ja niin se sammui.

Viides kynttilä käytti vain järkeään unohtaen sydämensä äänen. Sen liekki kapeni kapenemistaan. Se urautui ajatustottumuksiinsa ja tyytyi vähitellen murto-osaan alkuperäisestä tehtävästään ja niin sen liekki lopulta sammui kokonaan.

Kuudes kynttilä ei kestänyt pitkään sitä epävarmuutta, hämmennystä ja osaamattomuuden tunnetta, jota sen tehtävä joskus pimeän keskellä aiheutti. Sen liekki lepatti heikosti, kunnes se sammui kokonaan.

Seitsemäs kynttilä ei hetkeksikään unohtanut omia tarpeitaan. Se kantoi murheitaan ja oli varma, että kaikkien muiden kynttilöiden liekit loistivat paremmin kuin sen. Se unohti oman liekkinsä kauneuden eikä osannut olla siitä kiitollinen. Kateuteensa ja tyytymättömyyteensä se sammui lopulta kokonaan.

Kahdeksas kynttilä vihasi niitä neljää seinää, joiden sisäpuolella joutui olemaan. Se eli tulevaisuuden kuvitelmissa. Kerran se valaisisi monta suurta huonetta ja saavuttaisi koko maailman maineen. Mutta se unohti, että uskollinen eläminen nykyhetkessä valmistaisi sitä tulevaisuuden tehtävään. Ja niin sen liekki  sammui.

Yhdeksäs kynttilä koki  samantapaisia tunteita kuin toisetkin. Sen liekki lepatti ja hiipui välillä pieneksi. Mutta aina liekin uhatessa hiipua se löysi yhä uudelleen ja uudelleen sydänlangastaan luottamusta ja voimaa, joka sinne oli kätkettynä. Ne olivat koettelemuksen hetkiä, mutta niiden jälkeen sen säteet valaisivat entistä kirkkaammin ja tunkeutuivat pimeyteen vahvoina kiiloina. Ja taas se valaisi ja lämmitti.

Kun toiset kynttilät huomasivat, että vaikka tällä yhdellä kynttilällä oli aivan yhtä suuret vaikeudet, yhtä suuri pimeys ympärillään kuin niillä ja vaikka se oli yhtä pieni ja heikko kuin nekin, se kuitenkin paloi, ja eli kynttilän elämäänsä ja täytti tarkoitustaan. Niin toisetkin kynttilät saivat uuden innon yrittää uudelleen.

Ja niin tämän sitkeän kynttilän liekki sytytti masentuneen.
Masentunut antoi uuden alun pelkäävälle.
Pelkäävä rohkaistui auttamaan ylpeää.
Ylpeä kannusti epäuskoisen tarttumaan uuteen alkuun.
Epäuskoinen näytti nykyisyyttä laiminlyövälle sen tehtävän valaisijana - tässä ja nyt.
Nykyisyyttä laiminlyönyt herätti uupuneen keskittymään vain tähän hetkeen.
Uupunut opasti järjen mukaan eläneen kuulemaan sydämensä ääntä.
Sydämensä äänen unohtanut herätteli tyytymättömän. "
~lainaus~

Ja niin kaikki yhdeksän kynttilää paloivat taas ja suorittivat omaa suurta ja ainutkertaista tehtäväänsä omalla paikallaan. Ne tiesivät, että jos niiden oma liekki uhkaa sammua ennen aikojaan, on olemassa suurempi valo, josta ammentaa uskoa, toivoa ja rakkautta.

Rakkaus antaa vapauden valita

Rakkaus antaa vapauden valita
8.7.2012

Luovuttaa. Mitä tämä sana kertoo sinulle?

Sanakirjan mukaan termillä tarkoitetaan; päästää, lahjoittaa, luopua, antaa, lopettaa, jättää.
Annat jonkun sinulle tarkoitetun tai annetun mennä. Tämä voi koskea päämääriäsi, tavoitteitaisi, omaisuuttasi, ihmissuhteitasi, tai jopa koko elämääsi.

Monet elävät tyytymättömyydessä. He eivät ole tyytyväisiä siihen, mitä heillä on. Katse kohti tulevaisuutta ajatellaan, jos vain voin tehdä tämän tai jos minulla olisi tuo, niin  sitten olisin onnellinen. Haaveiden täyttymystä ei tule koskaan, aina on jotain, mitä haluaisi saada.

Tuntuu kuin olisi eksyksissä valintojen kanssa. Ajattelemme, että kaikki on meille mahdollista, kunhan vain valitsemme oikein. Mistä tiedämme, mikä valinta milloinkin on oikein? Voimme valita joko tasaista tahtia väärin tai sitten emme uskalla tehdä valintoja lainkaan. Elämä kadottaa elämisen halun ja toivottomuus valtaa mielen.

Minäpä kerron sinulle, että minä olen löytänyt kallisarvoisen helmen.

"Taivasten valtakunta on kuin peltoon kätketty aarre. Kun mies löysi sen, hän peitti sen uudelleen maahan, ja  ja sitten hän iloissaan myi kaiken minkä omisti ja osti sen pellon. Taivasten valtakunta on myös tällainen. Kauppias etsii kauniita helmiä, kun hän löysi yhden kallisarvoisen helmen, hän myi kaiken minkä omisti ja osti sen. " Matt. 13:44-46.  "... myi kaiken, minkä omisti ja osti pellon. ".. myi kaiken, minkä omisti ja osti helmen.  
Rohkeita ratkaisuja. Elämän heittämistä yhden kortin varaan. 

Mikä on tuo Taivasten valtakunta, jonka kansalaisuutta verrataan aarteeseen tai helmeen, jonka saadakseen on valmis luopumaan kaikesta, minkä omistaa. Taivasten valtakunta on kuin aarre, joka uskossa on läsnä. Enempää ei voisi olla tarjolla. Kastetun Taivasten valtakunta kun ilman uskoa on kuin tuo peltoon kätketty aarre tai kallisarvoinen helmi; arvoton löytymättä.

Rakkaus on  yksi Jumalan ominaisuuksia. Rakkaus on Jumalan, Hänen luonteensa keskeinen ominaisuus. Kaikki Jumalan toiminta on rakkauden tuotosta ja oikeudenmukaista.  Jumala on antanut meille vapauden valita.


Oletko sinä löytänyt kallisarvoisen helmen tai peltoon kätketyn aarteen?

Olisitko valmis luopumaan kaikesta, minkä omistat, voidaksesi omistaa  kallisarvoisen helmen tai peltoon kätketyn aarteen?

Rakastatko elämää? Älä sitten tuhlaa aikaa, sillä siitä on elämä tehty. 

Rakkaus antaa vapauden valita.

Menestys on matka

Elämänpyörässä

Anthony de Mellon: " Teidän ei tarvitse tehdä mitään onnen saamiseksi. "Jumalaa ei saavuteta lisäämällä jotakin sieluun, vaan vähentämällä siitä jotakin." Vapautuaksenne ette tee  mitään, vaan heitätte jotakin pois. Silloin pääsette vapaaksi.

Kun kuvanveistäjä Michelangelolta kysyttiin, kuinka hän onnistui saamaan niin täydellisen ja elävältä vaikuttavan leijonapatsaan lohkareesta marmomia. Hän vastasi: "Poistan vain yksinkertaisesti kaiken, mikä ei näytä leijonalta.

Tarina kertoo  irlantilaisesta vangista, joka kaivoi tunnelin vankilan alle ja onnistui siten pakenemaan. Hän tulee maan pinnalle keskellä koulun pihaa, jossa lapset ovat leikkimässä. Päästessään ulos tunnelista, hän alkaa hyppiä ja huutaa innoissaan: "Olen vapaa, olen vapaa!" Eräs pikku tyttö katselee häntä ja sanoo: "Ei se ole mitään. Minä olen jo ekaluokalla."

Puhuessamme huomisesta ja siitä miten haluaisimme jonkin asian olevan paremmin tai toisin elämässämme,  käytämme sanaa toivo. "Toivon, etten sairastuisi." Tai  "Toivottavasti hän saa haluamansa työpaikan.." Sanakirjassa toivo määritellään haaveeksi tai odotukseksi, joka kohdistuu johokin tulevaan ja toivottuun tapahtumaan tai asiaan.  


Kun saavutamme  tietyn aseman,  tai  pääsemme johonkin tavoitteeseen --- Ajattelemme olevamme menestyneitä ja onnellisia.  Menestys ei ole vain lista tavoitteita, jotka määritellään saavutetuksi yksi toisensa jälkeen.  - Se ei ole vain päämäärään pääsemistä.  Se on paljon muuta. 
                                      
 Menestys on matka. 

Menestys on sitä, että tuntee oman elämänsä tarkoituksen, kasvaa saavuttamaan omien mahdollisuuksiensa täydet rajat ja kylvää siementä, jotka hyödyttävät muita. Ainoa todellinen menestyksen mitta on se, mitä olisimme voineet olla ja miksi olemme tulleet. Menestys on tietoa siitä, että kasvamme kohti omien mahdollisuuksiemme rajoja." ~John C. Maxwell~

Tulevaisuus ei ole aina sitä, mitä me toivomme.  Siitä huolimatta tulevaisuus on ainoa suuntamme. Menneisyys on ollutta ja mennyttä, emme voi edetä kohti huomista, jos raahaamme mennyttä mukanamme. 

Olimmepa kahdeksan, kahdeksantoista, viidenkymmenen, tai kahdeksankymmenenkahden vuoden  ikäisiä, meillä on aina varaa kehittää itseämme. Voimme huomenna tulla paremmiksi kuin tänään.  

"Jos ei katso eteensä, jää jälkeen", sanoo espanjalainen sananlasku.  

TOIVO

Sanoit että elämäni on helppoa:
Näen hyvää muissa ihmisissä
olen aina onnellinen
ja silmäni ovat täynnä toivoa.
Tuskin.

Vasta kun olet menettänyt kaiken,
kun sinulla on vain toivo,
tiedät mitä toivo on.
Se puhdistuu virheissä
ja tulee pysyväksi nöyryydessä.

Kun sinulla on vain toivo,
kun mahdollisuutesi ovat menneet,
se asettuu sinun silmiisi
ja näyttää ihmisten kauneuden.

Heidän kauneutensa,
keskellä epätoivoaankin,
tekee sinut onnelliseksi.

Silloin sinulla on annettavaa:

itsesi. 

KUINKA KAUKAA TÄHÄN HETKEEN

Olen kulkenut pitkän matkan

mutta olen vasta tässä.

"Olet vasta tässä",

he sanovat.

Mutta kukaan ei kysy,

kuinka kaukaa

olen tähän hetkeen tullut."

~Maaria Leinonen~

Minä ihmettelen sinun toivoasi,
josta et luovu
edes toivottamassa tilanteessa.

Et anna todellisuuden
harhauttaa itseäsi
vähäpätöisiin ajatuksiin.

Sinä ratkaiset vapaana,
kuinka reagoit
maailman pimeyteen.

Tämä sinun toivosi
on suunnaton voima.
Sen avulla sinä muutat maailmaa.
Minun hämmästykseni sen edessä on alku,
josta löydän itse samalle tielle.
~~Ulrich Schaffer~~

Rakkaudella äidilleni! ♥

12.5.12

Tänään 
äitienpäivän aattona

kymmen vuotta sitten
Sinä, äiti

siirryit kotiin taivaan.

Ruusun sinulle ojennan

kertoen näin sinulle, 

kaipaus täyttää mieleni,

rakkaus sydämeni. 

Sinua ikävöiden, tyttäresi  ♥ 

Paljon olen perinyt äidiltäni   

   - huumorintajun, innostuneisuuden, yritteliäisyyden, sosiaalisuuden... 

  Tummat hiukseni ja ruskeat silmäni -    

 "Olet kuin äitisi", sanoo isäni usein minulle. 

Hän, äitini oli ihastuttava, ainutlaatuinen ja hyvin kaunis.

Hän oli kuin emo, joka kokoaa poikasensa yhteen, 
hoitaen heitä rakkaudella.   

Hänellä, äidilläni oli taitoja ja lahjoja  moneen asiaan. 

Mielestäni kuitenkin tärkein kaikista oli hänen 

pyyteetön rakkautensa ja palveluhaluisuutensa.      

"Vanhan tarun mukaan Jumala 
lähetti enkelinsä maan päälle 
ja pyysi tuomaan mukanaan 
kolme kauneinta asiaa maanpäältä. 

Enkeli valitsi kauneimman kukan,
ihanimman tuoksun ja äidinrakkauden. 
Matka takaisin oli pitkä niinpä 
kukkanen kuihtui, tuoksu haihtui,
mutta äidinrakkaus kesti 
ja sen enkeli ojensi Jumalalle 
kauneimpana asiana maanpäältä." 
 ~lainaus~

"Kun on kerran nähnyt lähdön,

sen läheisyys on aina läsnä.

Vaikka matka jääkin kesken,

sen mitta on silti täysi."
~~Hanna Ekola~~

Äiti, minun täytyy jatkaa.

Joku kutsuu kulkemaan.

Täytyy taittaa taival matkaa,

vaikken tietä tunnekaan.

Siellä missä toisiansa

aallot vievät tansseihin,

siellä, veden loiskinassa,

siellä olen minäkin.

Siellä, missä korkealla

siintää pilvi sulavin,

siellä, sinipilven alla,

siellä olen minäkin.

Äiti, katso, kuinka kasvan!

Kuule, kuinka kohisen!

Minkä kasvoin viime vuonna,

tänään kasvan ohi sen.

Avara on taivaan syli.

Tuulen teitä purjehdin.

Pääsky lentää pääsi yli:

siinä olen minäkin.

Älä pelkää. Tulen kyllä.

Tulen kyllä takaisin.

Iltatuulen hyväilyssä:

siinä olen minäkin.

 ~Anna-Mari Kaskinen~

Timantti

 Koskaan ei ole liian myöhäistä löytää omaa timanttiaan

Istuin bussissa  varhain aamulla ja katselin ulos ihaillen  kaunista talvista kevätmaisemaa.  Yöpakkasten jälkeen vesipisarat olivat jäätyneet puiden oksiin, ja ne  kilmalsivat auringon valossa kuin kauniit timantit. 

Myös meissä jokaisessa on jotain kauniisti säihkyvää, kun valo taittuu meissä.  - Timanttiainesta.  

Timantti syntyy maan alla kovassa paineessa ja kuumuudessa. Se on luonnnossa esiintyvistä aineista kovin. Se on syvällä maan kuoressa muodostunut jalokivi, jonka tulivuoren purkaus on tuonut maan päälle. Timantin ominaisuuksia muihin jalokiviin verttuna on niiden voimakas kiilto ja loisto sekä kovuus. Ilman hiontaa timantti kätkee kauneutensa, ja oikein hiottuna se  imartelee niin korun kuin kantajansa kauneutta.

Me emme aina häikäise toisiamme, mutta parhaassa tapauksessa mekin  hiodumme vastakkain, hioen toinen toisiamme tällä elämän matkallamme. 

Aivan metsän keskellä on kaunis pieni lähde. 

Lähde kimaltaa hiljaisuudessa.

Kun katson lähteeseen voin nähdä satoja timantteja,

joista jokainen kuvastaa minulle elämäni hetkiä; niitä parhaita.

Otan kämmenelleni vettä, 

näen siinä yhden timantin, joka alkaa loistaa auringossa.

Se loistaa yhä syvemmin, yhä selvemmin.

Mitä tarkemmin sitä katson, mitä kauemmin keskityn siihen, 

sitä kauniimmaksi se muuttuu, huomaan uusia yksityiskohtia; liikuttavia.

Tuo timantti on tämä hetki minun elämässäni, 

ainutlaatuinen, ainutkertainen kaunis timantti. 

~Runotalo~

Hiottu timantti

Olin suurella hietikolla

pieni kivenmurunen,

moni vain käveli ylitseni,

minua tuskin huomasi.

Harvoin joku tarttui minuun,

heittäen nopeasti takaisin,

silloin saatoin joskus joutua,

jopa meren aaltoihin.

Ei minussa ollut hohtoa,

ei kimmeltävää pintaa.

En keräilijälle kelvannut,

ei minua painettu vasten rintaa.

Eräänä päivänä lempeä käsi

tarttui minuun hellästi.

Ystävällisin ja rakastavin silmin

katsoi ylhäältä alas puoleeni.

Tietoinen hymy huulillaan

Hän minua pientä katseli.

”Timantin, teen sinusta timantin!”

Hän yllättäen lausahti.

Hän poimi maasta minut,

naarmuisen ja likaisen.

Oli pintani täynnä halkeamia,

olin karhea ja rosoinen.

Hän asetti minut joukkoon,

muiden loistavien timanttien.

Ero oli todella melkoinen,

en ollut niiden arvoinen.

Hän otti minut käsiinsä,

alkoi puhdistaa ja kiillottaa.

Vähitellen aloin muuttua.

Miksi Hän puhdisti minua?

Hän oli luvannut minullekin

muodon ihanan ja uuden.

Minusta tulee kristallinkirkas,

saan uuden mahdollisuuden.

Herra, Mestarini, minua kiillottaa,

alan säteillä Kunniaansa!

Ilon kyyneleeni taivaalla

loistavat kirkkaana sateenkaarena.

Minussa on edelleen jäljellä

monta rosoista kulmaa.

Mutta voin jo toisille säteillä,

Herrani timanttina pimeydessä loistaa.

 ~Ritva Piho~

Meissä jokaisessa säihkyy timantti, 
aito ja erilainen.