Uskallus

Kesällä olin viettämässä kaunista aurinkoista päivää kummityttöni ja hänen neljävuotiaan Onni-pojan kanssa lasten leikkipaikalla, jossa oli mitä erilaisimpia vempaimia, laitteita ja kiipeilytelineitä. Huomasin, että Onni oli kiinnostunut erityisesti niistä laitteista, joissa sai kiipeillä ja hän uskaltautuikin yhä korkeammalle leikkipaikan erilaisissa puissa ja telineissä. Näin, kun hän riippui käsiensä varassa, ja mietti uskaltaisiko hypätä alas niin korkealta.  Menin  hänen luokseen ja ojensin käteni ja sanoin: "Hyppää, otan sinut kiinni."  Hän katsoi minua ja samalla päästi otteensa luottaen siihen, että otan hänet vastaan.  Huomasin, miten hänen silmistään loisti ylpeys ja ilo siitä, että hän uskalsi päästää irti ja hypätä.

Erään määritelmän mukaan uskalluksen tunne on hyvin pienen hetken kestävä olotila, jolloin ihminen ottaa jonkun ratkaisevan askeleen kohti tavoittelemaansa päämäärää.  

Uskallus elää, vaatii joskus hyppäämistä tuntemattomaan.

Toivon Sinulle  tänään 
uskallusta uusiin kokemuksiin, 

elämän hurjiin koskiin,

pimeimmille poluille,

korkeimmille vuorille.

Uskallusta tarttua tilaisuuteen, 

ja hylätä se,

mihin et täydestä sydämestäsi usko.

Uskallusta rakkauteen senkin uhalla,

että se satuttaa.

Uskallusta käydä eteenpäin 

läpi rämeitten ja ryteikköjen

polvet mustelmilla 

ja kantapäät rakoilla. 

Uskallusta olla luovuttamatta

nyt tai koskaan. 

        ~Marleena Ansio~

Voimme päättää siitä, minkälaisen elämänasenteen otamme. Tapasin luennolla  miehen, joka kertoi aamuisin sanovansa itselleen: "Tästä päivästä tulee loistava."   

Meillä on vapaus valita se näkökulma, josta käsin tarkastelemme elämäämme. Se, mihin kiinnitämme huomiota se vahvistuu.

Todellisuus muodostuu siitä, miten suhtaudumme elämäämme. 

Tänään sanon hyvästit sille, 

mikä on ollut, 
ja otan avosylin vastaan sen, 
mikä olen aina ollut, 
ja jonka olen oppinut tuntemaan.  
 ~lainaus~