Helmeksi hiottua: Rakkautta ja valoa

Arjesta nousee valo, joka säteilee elämän valoa.

15.1.12

Tarina kertoo miehestä, joka oli tullut mielestään tiensä päähän. Hän ei nähnyt enää mitään ulospääsyä ongelmiinsa ja epätoivoissaan hän pudottautui polvilleen ja rukoili: "Herra, en voi jatkaa näin. Sain liian suuren ristin kantaakseni." Jumala vastasi: "Poikani, jos et jaksa kantaa sen painoa tuo ristisi tähän huoneeseen. Sen jälkeen avaa viereinen ovi ja valitse itse, minkä ristin haluat.

Nuorukainen huokasi helpotuksesta ja teki työtä käskettyä. Hän näki huoneessa monenlaisia ja eri kokoisia ristejä: jotkut olivat kerta kaikkiaan valtavan kokoisia. Huoneen kaukaisimmassa nurkassa hän huomasi pikkuruisen ristin nojaavan seinään. "Tuon minä haluan", hän kuiskasi. Jumala vastasi hänelle: "Poikani, tuo on se risti, jonka juuri toit tänne." ~Reino Rasilainen~

Meille jokaiselle on annettu "risti" kannettavaksi elämämme taipaleella. Hankaluudet, ongelmat ja vaikeudet kuuluvat vääjäämättä elämään. Se miten suhtaudumme niihin, vaikuttaa koko elämäämme; valintoihin, ratkaisuihin, tavoitteisiin, unelmiin...

Kuinka paljon ja miten turhista asioista me usein kannammekaan huolta.

Meidän on helppo suoriutua, jos otamme kantaaksemme kerrallaan vain kunkin päivän taakan. Muuten kuormastamme tulee liian raskas, jos tänään kannamme uudelleen eilisen taakkaa ja lisäämme painoon vielä huomisenkin kantamuksen, ennen kuin meidän on määrä käydä siihen käsiksi. ~John Newton~

~~~~~~~~~~~~~~

Jokainen uurre kasvoillani

on kunniamerkki

eilisen elämälle.

Jokaisen uurteen kohdalla

viivähdän pitkään

ja mietin

mikä toi ilon,

mikä toi surun,
minkä uurteen antaisin pois.

~Hanna Ekola~

Maailmassa on vain yksi
tavoittelemisen arvoinen asia.
R-a-k-k-a-u-s
Sinä rakastat jotakuta,
ja hän rakastaa sinua.

Vastoinkäymiset kuuluvat

elämään, ja ellet jaa niitä,

et anna sinua rakastavalle

ihmiselle riittävää tilaisuutta

rakastaa sinua kylliksi.

~D. Shore~

******************************************

Istuin ostoskeskuksen penkillä puhuen puhelimeeni, kun yhtäkkiä huomasin katsovani loistaviin silmiin, jotka hymyillen katsoivat minua. Hymyilin takaisin katsoen tuikkiviin silmiin ja sanoin: "Voi, ku ihana!..." Puhelimen toisessa päässä oleva henkilö kysyi: "Ai, mikä..?"

Kerroin, että pieni poika ehkä noin neljävuotias oli tulossa isänsä kanssa kohti penkkiä. Ja miten kauniin ihanan hymyn juuri sain tuolta tuntemattomalta pieneltä pojalta. Mietin jälkeenpäin, ehkä muistutin jotain hänelle rakasta ihmistä ulkoisesti. Jotain mikä toi hänelle hymyn kasvoille ja silmiin loisteen - Jokatapauksessa, ihana kokemus.

"Hymy ei maksa mitään, mutta antaa paljon.
Se kestää vain hetken,
mutta joskus sen muisto säilyy ikuisesti."