![]() |
Rakkaudella on valtava voima. Sydämeni on vahva, sillä siellä asuu rakkaus. 26.12.11 |
Poika istui ulkona ja oli lähes epätoivoinen. Hänellä ei ollut rahaa äidin lahjaan. Siitä lähtien kun isä oli kuollut, perhe oli kituuttanut äidin apuhoitajan palkalla, eikä siitä riittänyt paljonkaan taskurahaa. Siitä huolimatta muut sisarukset olivat saaneet aikaiseksi upeat lahjat hänelle. Mutta hänellä ei ollut yhtään rahaa. Se ei ollut reilua! Poika pyyhki kyyneleet silmistään ja käveli kauppakadulle. Upeita näyteikkunoita toisensa jälkeen. Oli jo pimeää ja poika kääntyi takaisin päin. Samassa hän huomasi jotain kiiltävää jalkakäytävällä. Kolikko! Poika oli pyörtyä onnesta tämän aarteen löydettyään ja käveli lähimpään liikkeeseen. Pojan innostus katosi nopeasti kun myyjät sanoivat, ettei kolikolla saisi mitään. Lopulta hän meni kukkakauppaan. Hän ojensi kolikkonsa ja kysyi saisiko hän ostettua tällä kolikolla kukan äidilleen joululahjaksi.
Kukkakauppias katsoi poikaa ja tämän kymmenen sentin kolikkoa. Hän laittoi käden pojan olalle ja sanoi:"Odota hetki, katsotaan mitä voin tehdä." Pitkältä tuntuvan ajan kuluttua kauppias palasi. Hänellä oli upea kimppu punaisia ruusuja, jotka oli sidottu kauniisti hopeisella nauhalla. Pojan sydän melkein pysähtyi kun kauppias asetteli kimpun pitkään valkoiseen laatikkoon ja sanoi: "Se olisi sitten kymmenen senttiä, nuori mies." Poika ei ollut uskoa onneaan ja ojensi epäröiden kolikkonsa. Kauppias vaistosi pojan hämmennyksen ja selitti: "Sain sattumalta halpoja ruusuja ja ne menisivät pilalle joulun aikana." Lopulta poika uskoi, että tämä oli tosiaankin totta ja otti vastaan laatikon. "Hyvää joulua poika", kauppias toivotti.
Pojan lähdettyä kauppiaan vaimo tuli takahuoneesta, ja sanoi: "Kenen kanssa sinä puhuit, ja missä on se kimppu, jonka äsken teit?" "Tänä aamuna minulle tapahtui jotain merkillistä", mies sanoi: "Kun olin avaamassa liikettä, kuulin äänen, joka sanoi, että minun on laitettava syrjään kaksitoista kauneinta ruusuani. Ihmettelin moista ajatusta, mutta tein kuitenkin niin. Ja sitten juuri äsken sisään astui pieni poika kolikko kädessään ja halusi ostaa kukkia äidilleen. Kun katsoin poikaa näin itseni monia vuosia sitten," kauppias jatkoi. "Kerran minäkin olin pieni poika, jolla ei ollut rahaa ostaa äidilleen lahjaa. Silloin eräs mies tuli luokseni ja sanoi haluavansa antaa minulle kymmenen kolikkoa äidin lahjaan. Kun tänään näin sen pojan, tiesin kenen ääni oli puhunut minulle aamulla. Ja siksi annoin kymmenellä sentillä tusinan parhaita ruusujani." ~Lainaus ~
Kerrotussa tarinassa kukkakauppias kierrätti saamansa hyvän.
Kun annamme, niin saamme moninkertaisesti takaisin.
Jouluni oli samanlainen, mutta kuitenkin erilainen.
Lahjapakettien lisäksi halusin antaa myös enemmän aikaa,
huolenpitoa, rakkautta ja välittämistä omaisille ja läheisille.
Siitäkin huolimatta vaikka jouluaattona liukastuin jäisissä portaissa satuttaen pahasti oikean käteni.
Tänään autoin vanhuksia palvelukodissa, jossa he yöllisen myrskyn jälkeen olivat olleet ilman sähköä aamu kahdeksasta lähtien. He olivat syöneet lämpimänä ateriana ainoastaan aamupuuron.
Sähköt toimivat osassa talouksia, joten voin lämmittää jouluruokia.
Ihana katsella heidän iloisia silmiään, ja kiitollisuutta ja tyytyväisyyttä pienestäkin tekemästäni palveluksesta.
Käydessäni isääni palvelukodissa tapaamassa osa vanhuksista on tullut minulle läheiseksi, kesäisin istumme ulkona ja juttelemme monta tuntia. Se kuin osa suurta perhettä.
jotka voisivat avata minulle sydämesi.
En tunnu löytävän niitä mistään.
Olen etsinyt kirjoista,
sanoista ja kuvista.
Ja nyt huomaan,
että minun on aloitettava itsestäni.
Minun avoin sydämeni on avain
sinun sydämeesi.
Minun esille tuodut ajatukseni
houkuttavat sinun ajatuksesi esiin.
Minun sanani antavat sinulle kielen.
Kun minä olen aito,
Kun minä olen aito,
sinäkin voit olla sitä helpommin.

Minä ihmettelen sitä valmiutta,
jolla yhä uudelleen
annamme toisillemme anteeksi,
unohdamme ja aloitamme alusta jälleen
aivan kuin emme tietäisi,
että saatamme taas uudestaan
haavoittaa toisiamme.
Kyllä me sen tiedämme,
mutta rakastamme ja annamme anteeksi
siitä huolimatta,
sillä olemme ymmärtäneet
ettei kipua voi välttää,
jos emme halua tulla
yhdentekeviksi toisillemme.
Jos emme suhtaudu toisiimme rakastaen,
on elämä turhaa.
~~Ulrich Schaffer~~