Joulutarina

Hyvää Joulua!
24.12.11



TARINA JOULUKUUSESTA

On olemassa muuan vanha tarina siitä, miksi juuri kuusesta tuli joulupuu. 

Kauan, kauan sitten Jumala lähetti kolme enkeliään, Uskon, Toivon ja Rakkauden enkelit maailmaan suorittamaan erästä tehtävää. Heidän tuli ottaa selvää, mikä puu sopisi parhaiten joulupuuksi.

Enkelit lensivät maata kohti ja matkalla he neuvottelivat, millainen joulupuun tulisi olla.

Uskon enkeli sanoi: ”Minun mielestäni siinä pitäisi näkyä ristin merkki. Ja sitten sen pitää olla suorarunkoinen ja suippolatvainen niin, että se selvästi viittaa taivasta kohti.”

Toivon enkeli sanoi: ”Minä pitäisin sellaisesta puusta, jonka lehdet eivät milloinkaan kuihdu ja joka viheriöi ympäri vuoden. Vihreä kuvaa elämää ja toivoa. Se on minun lempivärini.”

Rakkauden enkeli, joka on hiljainen ja nöyrä, lausui viimeisenä ajatuksensa: ”Minusta olisi sellainen puu sopivin, jonka tuuheat oksat tarjoavat suojaa ja turvapaikan pikkulinnuille kaikkina vuodenaikoina.”

Minkä puun enkelit valitsivat?

Niin, kaunis kuusihan se pääsi joulupuuksi!

Pienen pieni enkeli kerran maahan lenteli.
Katseli hän suruissaan maata mustaaa, pimeää,
ihmisiä murheineen, huolineen ja kipuineen.

Pien pieni enkeli itseksensä aatteli:
"Mistä saisin pakkauksen,
niin suuren, sievän, pehmoisen,
josta riittäisi kaikille, joulumieltä oikeaa,
lempeää ja rauhaisaa.

Pienen pieni enkeli Isän luokse palasi,
kertoi Hälle huolensa.
Isä häntä halasi
ja sitten sanoin lohdutti:

"Rakas pikku enkeli, kaunis on sun aikeesi,
vaan ihmisten on itsestään,
löydettävä sisältään
joulumieli oikea,
aito joulun tunnelma.
Sinä voit vain pikkuisen
heitä siitä muistuttaa
olemalla enkeli, ihan oma itsesi."

Pienen pieni enkeli alas maahan lenteli

ja matkallansa hymyili.
Hymy tarttui tähtösiin
ja pienen pieniin lapsosiin,
jotka vielä pystyivät enkeleitä näkemään,
aidon joulun kokemaan.

Pienen pieni lapsonen äidillensä hymyili
ja riemuissansa hihkaisi:
"Äiti, katso, enkeli!"
Äiti joulukiireissään
kummastellen katseli
kesken kaiken istahti,
ja hetkiseksi hiljeni.
Hän kuuli vienon soitannan
-enkelikellon helinän. ~Sisko Liukka~

Minä etsin pysähtymisen paikkaa
tässä kiireen ajassa.
Ajatukset pakenevat ja
ovat vanhoja jo syntyessään.
Arvot kumoavat toisiaan.
Maailma hajoaa idässä ja lännessä.
pohjoisessa ja etelässä.

Mutta yhä uudelleen minä ymmärrän,
ja se on yhtä aikaa tuskallista ja lohduttavaa;
ettei muuta pysähdystä ole
kuin se mikä minussa on
rakkautta, toivoa ja uskoa.



Siinä ovat juuret,
jotka kohoavat maan läpi taivaaseen.
~Ulrich Schaffer~




Ota jouluusi haaveiden pilvilinnat, 
unelma uudesta keväästä,
ja kesästä lämmön.

 Ota myös aikaa elämiseen, sillä aika kuluu 
eivätkä hetket koskaan palaa...