En muista, mistä olen lukenut tarinan luennoitsijasta, joka aloitti seminaarinsa pitämällä kädessään 200 euron seteliä. Seminaariin osallistujia oli parisataa. Luennoitsija esitti kysymyksen osallistujille: ”Kuka haluaa tämän 200 euron setelin”? Kaikkien kädet nousivat. Hän sanoi antavansa rahan jollekulle läsnäolijoista, mutta tekisi ensin jotain sille.
Sen jälkeen hän rypisti setelin ja esitti uudelleen kysymyksen, kuka vielä huolisi setelin. Jälleen kaikkien läsnäolijoiden kädet nousivat ylös. Nooh… Hän jatkoi: ”Entä jos minä teen setelille näin”. Hän pudotti setelin maahan ja astui sen päälle ja hankasi kengillään seteliä lattiaa vasten. Sen jälkeen hän nosti likaisen ja rypistyneen setelin lattiasta kysyen: ”Mahtaako kukaan teistä enää huolia tätä rypistynyttä ja likaista seteliä."? Jälleen kaikkien kädet nousivat ylös.
Ystäväni, te olette juuri oppineet erittäin arvokkaan opetuksen luennoitsija sanoi. Nimittäin sen, että ei ole väliä sillä, mitä setelille tehtiin, siitä huolimatta te kaikki edelleen halusitte sen, koska se ei ollut menettänyt arvoaan.
Elämässä me putoamme, kompuroimme tai likaannumme ja tunnemme olevamme arvottomia, mutta ei ole väliä sillä, mitä meille on tapahtunut tai tulee tapahtumaan. Emme koskaan menetä arvoamme, olkoon se likainen tai puhdas, rikkoontunut tai rypistynyt.
Sinä olet jotain aivan erityistä! Älä koskaan unohda sitä! Olet korvaamaton niille, jotka sinua rakastavat.
1 kommentti:
Kun olet oikein ryvettynyt ja vereslihalla..et edes omasta syystä ja ehkä juuri siksi on vaikea kokea itsensä arvostetuksi,rakastetuksi,oman arvonsa tuntevaksi.
Lähetä kommentti