Rakastan tätä tarinaa, jonka loppua en vielä tiedä. Aurinko paistaa olohuoneeni ikkunasta ja lämmittää. Huomaan kuinka ruoho on jo alkanut vihertää. Talvi on mennyt ja kesä luo tulemistaan. Kylmän talven jälkeen haluaisin jo hengittää meren tuoksua, kuunnella aaltojen pauhinaa ja nähdä auringon säteitä meren pinnalla. Mikä onkaan kauneimpaa kuin meren aaltojen kimallus.
Vuodenajat ovat kuin kuvaus elämäntiestämme; Elämään kuuluu kevään uusi alku, kauan odottamamme lämmin, upea kesä, pimeä ja myrskyisä syksy ja kylmä, luminen talvi, josta kaikki elämä tuntuu kuin kuolleen pois. Nämä toistuvat elämässämme, joskin eritavalla -
Elämäntiemme johtaa usein laaksoihin ja vuorten kukkuloille. Me tarvitsemme näitä elämäntiemme ylä- ja alamäkiä, niissä me kasvamme ihmisenä ja saamme jälleen näköalaa elämäntiemme uuteen osaan. Jokaisen kulkemamme mutkan ja ylämäen jälkeen silmiemme eteen avautuu uusi mahdollisuus ja tilaisuus. (Rainer Haakin Matkaopas -kirjasesta)
Seinälläni on taulu, joka kuvaa myrskyävää merimaisemaa. Olen usein kokenut myrskyävän meren hämmentävänä ja pelottavana. Merellä myrskyn jälkeen aallot pian tasaantuvat ja aurinko pilkistää pilvien raosta valaisemaan kuin rohkaisten astumaan uusille, kulkemattomille elämänteille.
Elämän myrskyyn sisältyy aina myös rohkeuden ja toivon sanoma. Jumala antaa tien ja tulevaisuuden. Elämäämme hallitsee taivaallisen Isän rakkaus, hänen kätensä.
Entä jos
Kuka sanoo, että elämän pitäisi olla helppoa,
aina kesä, aina nuori, peloton?
Entä jos myrsky nousee, keinu pysähtyy,
tie nurmettuu eivätkä pääskyset palaa?
Kuka lupaa, ettei hylkää
sitä, joka jäi pelkojen saartamaan pihaan
kysymyksien alle. - Pia Perkiö
Turvallista matkaa elämäntiellesi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti