Erilaisia teitä

24.4.2011


 Kuljin  tänään  lapsuuteni teitä katsellen maisemia. Miten erilaisia tiet voivatkaan olla?

Leveillä asfaltoiduilla teillä ajoneuvot  kiitävät kahdella kaistalla, kuljettaja tuskin ehtii  ihailemaan ohivilistäviä  kauniita maisemia.

Kapea, nurmettunut metsätie kutsuu meitä leppoisalle kävelylle -levähtämään,  katselemaan luontoa ja kuuntelemaan lintujen viserrystä.  

Kun kuljet, älä pydähdy katselemaan vain sellaisia asioita, jotka eivät jää keneltäkään huomaamatta; merta, metsää ja kauniita taloja. 
Toivon, että huomaat vierelläsi lentelevän perhosen, ruohikossa vilahtavan sisiliskon ja kivikosta esiintyöntyvän pienen ja vaatimattoman kasvin.  

Merenrantaa pitkin kävellessä jalkamme painuvat pehmeästi hiekkaan jättäen jälkeensä jalanjäljen. 
Tunnet, miten tuuli puhaltaa kasvoillesi  ja pöllyttää hiuksiasi. Meren tuoksu ja aaltojen pauhina täyttää ilman.

Kallioinen  polku vaatii meiltä keskittymistä, jottemme menettäisi tasapainoa  ja loukkaisi jalkaamme kiveen.  

Keskikaupungin kauniit,  kiviset kadut saavat kulkijan mielenkiinnon ostoksien tekemiseen -näkemään ja ehkäpä myös näkymään.  

Näin erilaisia teitä ja polkuja kuljemme.

Olemme matkalla koko elämämme ajan. Usein tie on mutkainen ja kuoppainen, joskus tuntuu kuin seisoisi jyrkänteen reunalla ja sitten yht´äkkiä eteen avautuukin  taas tasainen, tuttu ja turvallinen tie.

Mikä on se oikea tie kaikkien niiden joukossa, jotka eteemme avautuvat?  Mitä tietä tulisi kulkea? Mihin tienviittaan tai neuvoon tulisi uskoa? Tiemme ei aina tarvitse olla tasainen, ei myöskään se tie, mitä kaikki muut kulkevat. Tärkeintä on että tie, minkä valitset on oltava sinun omasi, ei toisten tie. Sinä päätät, mitä tienviittoja seuraat.

Miten hyvä onkaan, että eräs on kulkenut minun edelläni ja kulkee minun kanssani. Hän sanoo itsestään: Minä olen tie, totuus ja elämä.           - R. Haakin Matkaopas kirjasesta