”Synkkinä kausina, kun kaikki on ollut pirstaleina, vain muisto naurusta ja hymystä on pitänyt minut hengissä. Muisto siitä, miten hymy valaisee huulet sisältäpäin, muuttaa verisen lihan kukan kaltaiseksi. En tiedä, mistä tämä hymy tai nauru on alun perin kotoisin. Luulisin, että jossakin siellä kaukana edessä tai takana joku toinen, joka on käynyt tätä samaa tietä ja vuorollaan pohtinut näitä samoja asioita, nauraa minun naurussani ja hymyilee hymyssäni rohkaisevasti: Älä pelkää jatkaa matkaa!” Tommy Taberman
Ihmisen on oltava heikko ollakseen vahva. On otettava vastuu elämästään – mutta samalla on uskallettava antaa elämän ”kuljettaa” eteenpäin, vaikka useinkaan emme tiedä, mihin matka johtaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti