Uusi mahdollisuus

Ratkaiseva muutos tietoliikenteessä tapahtui v. 1837, kun amerikkalainen Samuel Morse keksi sähkölennättimen. Morsen aakkosilla sanoma lähetettiin sähköttämällä erimittaisia impulsseja.  

Sähköinen lennätin oli nopea tapa viestien siirtoon. Suomikin tuli osaksi kansainvälistä tiedonvälitystä, kun Helsingin ja Pietarin välinen lennätinlinja valmistui v. 1855. 

Tarina kertoo, että kauan sitten nuori mies pyrki 

lennätintoimistoon töihin. Hän osasi morsetusta 

ja oli muutenkin pätevä kyseiseen työhön, mutta tuli 

epävarmaksi, kun hän näki isossa meluisassa toimistossa 

seitsemän muutakin työpaikan hakijaa. 

Nuori mies katseli ympärilleen ja näki asiakkaiden 

tulevan ja menevän ja kuuli lennättimen nakuttavan. 

Hän huomasi myös lapun, joka kehotti hakijoita 

täyttämään hakukaavakkeen. 

Hän otti kaavakkeen, istuutui alas ja täytti sen. 

Hetken kulutua hän nousi ylös ja marssi sisään työhön otosta 

vastaavan toimistoon. Muut hakijat katsoivat 

ihmeissään. Miksi tuo kaveri oli ollut niin rohkea, suorastaan röyhkeä?

Muutaman minuutin kuluttua nuori mies palasi yhdessä 

henkilöstöpäällikön kanssa. Päällikkö sanoi muille: 

"Kiitos että tulitte, mutta paikka on nyt täytetty."

Hakijat ihmettelivät miksei heitä kutsuttu, jolloin

henkilöstöpäällikkö sanoi: "Koko sen ajan kun te

olette istuneet täällä, lennätin on nakuttanut tätä

viestiä: "Jos ymmärrät tämän, tule suoraan sisään. Homma on sinun." 

   ~ lainaus Positiivareiden Ajatusten  aamiaisesta 10.3.2009 ~

Emme useinkaan näe itsessämme ja ympärillämme olevia mahdollisuuksia.

 Näinä vuosina olen etsinyt 

mahdollisuutta muuttaa elämääni. 

Elämäksi, jossa kokeillaan

siipien kantoa ja 

nautitaan tekemisen hedelmistä.

Elämä tarjosi tilaisuuksia 
muodostaa uusia lonkeroita 
ja  mahdolllisuuksia. 
Kun piti ottaa askel, rohkeus petti.

Voiko ihminen pyytää enempää,
kun tilaisuutta uuden alkamiseen? 
~~lainaus~~

Jokainen uusi päivä on aina myös uusi mahdollisuus aloittaa alusta. Uskon, että kaikilla tapahtuneilla on oma merkityksensä. Koskaan ei ole myöhäistä kulkea kohti unelmia, tavoitteita ja päämääriä. 

Joskus on hyvä miettiä, 

onko vanha reitti 

sittenkään paras tie 

mennä eteenpäin. 

Joskus voisi olla syytä 

jättää taakseen se, 

minkä aika on jo ohi

ja ottaa kiinni uusista asioista. 

Mutta on myös asioita,

joita kannattaa vaalia 

ja joiden antamaa suuntaa

on syytä kuunnella. 

~~Hanna Ekola~~

Kokemamme asiat ja tilanteet sekä elämämme käänteet kantavat meitä tulevaan ja sen tuomiin uusiin haasteisiin ja tilaisuuksiin. 

Tartu rohkeasti unelmiin!

Uskallus

Kesällä olin viettämässä kaunista aurinkoista päivää kummityttöni ja hänen neljävuotiaan Onni-pojan kanssa lasten leikkipaikalla, jossa oli mitä erilaisimpia vempaimia, laitteita ja kiipeilytelineitä. Huomasin, että Onni oli kiinnostunut erityisesti niistä laitteista, joissa sai kiipeillä ja hän uskaltautuikin yhä korkeammalle leikkipaikan erilaisissa puissa ja telineissä. Näin, kun hän riippui käsiensä varassa, ja mietti uskaltaisiko hypätä alas niin korkealta.  Menin  hänen luokseen ja ojensin käteni ja sanoin: "Hyppää, otan sinut kiinni."  Hän katsoi minua ja samalla päästi otteensa luottaen siihen, että otan hänet vastaan.  Huomasin, miten hänen silmistään loisti ylpeys ja ilo siitä, että hän uskalsi päästää irti ja hypätä.

Erään määritelmän mukaan uskalluksen tunne on hyvin pienen hetken kestävä olotila, jolloin ihminen ottaa jonkun ratkaisevan askeleen kohti tavoittelemaansa päämäärää.  

Uskallus elää, vaatii joskus hyppäämistä tuntemattomaan.

Toivon Sinulle  tänään 
uskallusta uusiin kokemuksiin, 

elämän hurjiin koskiin,

pimeimmille poluille,

korkeimmille vuorille.

Uskallusta tarttua tilaisuuteen, 

ja hylätä se,

mihin et täydestä sydämestäsi usko.

Uskallusta rakkauteen senkin uhalla,

että se satuttaa.

Uskallusta käydä eteenpäin 

läpi rämeitten ja ryteikköjen

polvet mustelmilla 

ja kantapäät rakoilla. 

Uskallusta olla luovuttamatta

nyt tai koskaan. 

        ~Marleena Ansio~

Voimme päättää siitä, minkälaisen elämänasenteen otamme. Tapasin luennolla  miehen, joka kertoi aamuisin sanovansa itselleen: "Tästä päivästä tulee loistava."   

Meillä on vapaus valita se näkökulma, josta käsin tarkastelemme elämäämme. Se, mihin kiinnitämme huomiota se vahvistuu.

Todellisuus muodostuu siitä, miten suhtaudumme elämäämme. 

Tänään sanon hyvästit sille, 

mikä on ollut, 
ja otan avosylin vastaan sen, 
mikä olen aina ollut, 
ja jonka olen oppinut tuntemaan.  
 ~lainaus~

  
 

Satu yhdeksästä pienestä kynttilästä

"Olipa kerran yhdeksän pientä kynttilää, jotka olivat saaneet valonsa suuremmasta valosta, jonka  kirkkaus ja lämpö sytyttivät pienet liekit.

Ja niin pienet kynttilät paloivat. Ne loistivat ja säteilivät  valaisten suuren ja pimeän huoneen.

Koska maailmassa oli niin paljon pimeitä huoneita, pienet kynttilät erotettiin toisistaan ja jokainen sai aivan  yksin valaista omaa huonettaan. Mutta yksin niiden ei ollutkaan helppo palaa.

Ensimmäinen kynttilä pelkäsi pimeyttä, kylmyyttä ja yksinäisyyttä. Se pelkäsi kaikkia eteen tulevia vaikeuksia ja haasteita.  Ja niin se sammui. Sammunut kynttilä seisoo yhä paikallaan, mutta ei voi enää suorittaa tehtäväänsä.

Toinen kynttilä tuli ylpeäksi. Se halveksi vähäpätöistä tehtäväänsä, jota joutui tekemään. Sehän oli kirkas ja valovoimainen. Se suoritti tehtäväänsä niin alentuvasti, että sen sydän kylmeni ja liekki sammui.

Kolmas kynttilä ei muistanut varjella liekkiään. Se lepatti kaikkien ilmavirtojen ja tunnelmien mukaan. Se innostui ja hehkui, mutta masentui heti, jos jokin ei vastannut sen kuvitelmia ja odotuksia. Ja eräänä päivänä tuli ovesta ankara tuulenpuuska ja sammutti sen.

Neljäs kynttilä yritti olla kaikille mieliksi. Se halusi olla hyvä kaikkien mielestä. Se halusi valaista kaikkialla ja niin se otti omakseen ympärillään olevien kuormat ja vaatimukset. Lopulta se nääntyi niiden painon alla, ja siitä tuli loppuun palanut, ja niin se sammui.

Viides kynttilä käytti vain järkeään unohtaen sydämensä äänen. Sen liekki kapeni kapenemistaan. Se urautui ajatustottumuksiinsa ja tyytyi vähitellen murto-osaan alkuperäisestä tehtävästään ja niin sen liekki lopulta sammui kokonaan.

Kuudes kynttilä ei kestänyt pitkään sitä epävarmuutta, hämmennystä ja osaamattomuuden tunnetta, jota sen tehtävä joskus pimeän keskellä aiheutti. Sen liekki lepatti heikosti, kunnes se sammui kokonaan.

Seitsemäs kynttilä ei hetkeksikään unohtanut omia tarpeitaan. Se kantoi murheitaan ja oli varma, että kaikkien muiden kynttilöiden liekit loistivat paremmin kuin sen. Se unohti oman liekkinsä kauneuden eikä osannut olla siitä kiitollinen. Kateuteensa ja tyytymättömyyteensä se sammui lopulta kokonaan.

Kahdeksas kynttilä vihasi niitä neljää seinää, joiden sisäpuolella joutui olemaan. Se eli tulevaisuuden kuvitelmissa. Kerran se valaisisi monta suurta huonetta ja saavuttaisi koko maailman maineen. Mutta se unohti, että uskollinen eläminen nykyhetkessä valmistaisi sitä tulevaisuuden tehtävään. Ja niin sen liekki  sammui.

Yhdeksäs kynttilä koki  samantapaisia tunteita kuin toisetkin. Sen liekki lepatti ja hiipui välillä pieneksi. Mutta aina liekin uhatessa hiipua se löysi yhä uudelleen ja uudelleen sydänlangastaan luottamusta ja voimaa, joka sinne oli kätkettynä. Ne olivat koettelemuksen hetkiä, mutta niiden jälkeen sen säteet valaisivat entistä kirkkaammin ja tunkeutuivat pimeyteen vahvoina kiiloina. Ja taas se valaisi ja lämmitti.

Kun toiset kynttilät huomasivat, että vaikka tällä yhdellä kynttilällä oli aivan yhtä suuret vaikeudet, yhtä suuri pimeys ympärillään kuin niillä ja vaikka se oli yhtä pieni ja heikko kuin nekin, se kuitenkin paloi, ja eli kynttilän elämäänsä ja täytti tarkoitustaan. Niin toisetkin kynttilät saivat uuden innon yrittää uudelleen.

Ja niin tämän sitkeän kynttilän liekki sytytti masentuneen.
Masentunut antoi uuden alun pelkäävälle.
Pelkäävä rohkaistui auttamaan ylpeää.
Ylpeä kannusti epäuskoisen tarttumaan uuteen alkuun.
Epäuskoinen näytti nykyisyyttä laiminlyövälle sen tehtävän valaisijana - tässä ja nyt.
Nykyisyyttä laiminlyönyt herätti uupuneen keskittymään vain tähän hetkeen.
Uupunut opasti järjen mukaan eläneen kuulemaan sydämensä ääntä.
Sydämensä äänen unohtanut herätteli tyytymättömän. "
~lainaus~

Ja niin kaikki yhdeksän kynttilää paloivat taas ja suorittivat omaa suurta ja ainutkertaista tehtäväänsä omalla paikallaan. Ne tiesivät, että jos niiden oma liekki uhkaa sammua ennen aikojaan, on olemassa suurempi valo, josta ammentaa uskoa, toivoa ja rakkautta.