10.11.2012

Lapsuuden timantteja




Pidän kädessäni jotain uskomattoman arvokasta ja kaunista, pientä korumallista käsipeiliä, jonka sain viisi vuotiaana mummoltani.  Löysin pienen korulippaan viime kesänä järjestellessäni lapsuuden kodissani huoneeni kirjahyllystön kaapistoa.  Lipas sisälsi paljon muitakin rakkaita muistoja lapsuudestani ja nuoruudestani.

Siellä oli lehtileikkeitä Suupohjan kauppaoppilaitoksen avoimien ovien päivästä ja siinä kuvani ja teksti, miten olin kaikkien aikojen nopein konekirjoittaja. Ennätykseni oli silloin puolessa tunnissa 12.000 lyöntiä. Oli lehtileike nimityksestä ensimmäiseen työpaikkaani ja muitakin tärkeitä papereita ja kauniita koruja. Monia asioita nuoruudestani ja kauppapiston opiskeluajalta muistui mieleeni katsellessani lippaan sisältöä. Tapaan usein entisiä kauppaopiston opiskelukavereita  pohjanmaalla käydessäni.


Pieni käsipeili on hyvin kaunis, siinä on "kultaiset reunat"  ja  paljon upeita pieniä vaaleanpunaisia  ruusuja. Peili on minulle hyvin arvokas esine ja rakas muisto mummostani.  Lapsuudessani pidin sitä usein kädessäni ja ihastelin sen kauneutta, kun se joskus oli kadoksissa, olin aivan epätoivoinen. 
  
Mielelläni istuin ja kuuntelin, kun mummoni  kertoi tarinaa omasta lapsuudestaan ja nuoruudestaan. Hän opetti minulle myös monia taitoja.  Hän välitti ympärilleen aitoutta ja rakkautta. Hänen elämänsä ei ollut aina kovin helppoa. Silti hän säilytti myönteisyyden ja uskon tulevaisuuteen. Hän turvasi kaikessa myös Jumalaan. Hänen elämänohjeensa oli: "Tee toiselle, mitä haluaisit hänen tekevän itsellesi." 


 Ei vielä tänään
tarvitse siipiä kokeilla,
kuiskaan kyllä,
kun aika on,
ja annan suotuisan tuulen.
Kaikki ajallaan.. 
~ Anne Soukkalahti~


Minä olen tie, sanot,
kun pyydän näyttämään tietä. 

Minä olen totuus, sanot,
kun kysyn, mikä on oikein.

Minä olen elämä, sanot,
kun kysyn, onko tässä kaikessa järkeä. 

Minä olen polku, tienviitta 
ja maa jalkojesi alla. 

Kuljen kanssasi 
koko matkan kotiin asti,
avaan portin ja vien perille. 

Kannan silloin, 
kun et itse jaksa kulkea.

Olen mukanasi joka hetkessä 
ja odotan iankaikkisuudessa.

~Anne Soukkalahti~