Elämän pääosassa

 Keskeneräisyyden kauneus
7.11.11



Mutkikasta vuoristorataa elämä välillä on, mutta mielenkiintoista.

Nousuja, laskuja ja välillä tasaista kiitorataa.

Uusien mahdollisuuksien oivaltamista ja

uskallusta lähteä elämään täysillä mukaan uusiin tilanteisiin.

Sekin asia vaatii joskus vain päättämistä.

^^^^^^^^^^^^^^

                                                                 

Välillä tuntuu,

että haluaisi viheltää 

pelin poikki.

Hypätä sivuun. 

Mutta

olen pääosassa tässä

elämän  näytelmässä -

en ohjaajana,

en yleisönä.  

~~~~~~~~~~~

Tänään nauran,

huomenna itken.

Voiko elämä on tällaista?

  Vuoristorataa,

värien paljoutta,

kirkkaita ja tummia sävyjä.

Jokaisen ylämäen jälkeen

tulee lasku,

 tiukka kurvi oikealle

ja riemun kiljahdukset.

                                                   

Minulla on jotakin, mitä ei löydy jokaiselta vastaantulijalta.

Taito itkeä onnen kyyneleitä ja

taito nauraa sydämestä

pulppuavaa naurua silloinkin,

kun elämä ei hymyile.

Herkkyys tekee elämästä mielenkiintoisen.

Se ei ole vain taakka

tässä kylmässä maailmassa,

jossa tunteiden hallinta

tiukoissa tilanteissa on ainoa mahdollisuus.

Jos olet herkkä älä sitä sure,

ehkä näet sateenkaaressa värejä,

joita muut eivät näe.

Ehkä kuulet musiikissa sävyjä,

joita muut eivät kuule.

Niin vähän on vastauksia,

päivät loppuvat kesken

ja sanat.

Silti jokin armon säie, tuulen henkäys,

muuttaa merkitykset, raottaa taivaan verhoa.

ja jokainen päivä on koko elämä,

jokainen hetki ikuisuuden alku,

Jumalan kohtaaminen.

~Pia Perkiö~

Valokuvaus on  ollut eräs rakkaimmista harrastuksistani, josta nyt vuosien jälkeen olen jälleen innostunut.  Miten upeita asioita kameran objektiivin kautta voikaan nähdä.

- Niin paljon kaunista keskellä arkea. -

Asioita, joita ei tule lainkaan huomanneeksi.

 Kamera kääntää esiin toisenlaisen näkökulman.
 

Luontoa kuvatessa tajuaa myös sen katoavuuden. Sama kohde näyttää niin kovin erilaiselta eri vuoden aikoina. Luonnon ympäröivään kauneuteen haluaisi käsin tarttua, uppoutua ja samalla  peläten ettei ehdi saavuttaa sitä ennen kuin se katoaa.

Luonnossa näemme myös Jumalan suuruuden.  Se on osa hänen ihmeellistä luomistyötään pieniä yksityiskohtia myöten. 

Mitä enemmän koet asioita,

sitä vähemmän tarvitset sanoja

kertoaksesi elämän salaisuuksia.

Mitä enemmän näet elämää,

sitä vähemmän tarvitset värejä

lohtiaksesi esiin kauneutta.

Mitä enemmän tunnet kipua,

sitä vähemmän kaipaat tulkkia

kahden sydämen välille.

Sillä sydän puhuu

enemmän kuin sanat,

yksinkertaiset sävyt

vievät syvemmälle,

ja särkynyt kyllä tuntee

toisen särön

~Hanna Ekola~

Jumalan suuruus näkyy luonnossa, se on osa hänen ihmeellistä kokonaisvaltaista luomistyötään pieniä yksityiskohtia myöten.

Kamera näkee toisin. Jumala näkee toisin. Se on jotain niin paljon suurempaa kuin kameranlinssi, miten  

 Jumala katsoo ihmistä ja ihmisen maailmaa.

Hän tuntee tiet.

Jumalan silmissä olemme kauniita.

Luotuaan meidät hän katsoi tekemäänsä

ja kaikki oli hyvää

niin kuin kaikki se, mitä hän tekee.

Jumalan silmissä olemme rohkeita.

Ei hän muuten lähettäisi meitä

tuntemattomille teille.

Hän tuntee kyllä ne tiet

ja lähtee itse kanssamme sinne. 
~Pía Perkiö~